Seksuaaliset vähemmistöt koetaan lappilaisissa kyläyhteisöissä kaukaiseksi asiaksi. Ajatus siitä, että oma perheenjäsen, naapuri tai joku kyläläinen olisi muuta kuin hetero, sivuutetaan helposti. On tyypillistä, että asiasta vaietaan, olipa asiaan suhtautuminen sitten hyväksyvää tai paheksuvaa.

Peltomaa haastatteli tutkimuksessaan seksuaalivähemmistöihin kuuluvia henkilöitä ympäri Lappia. Haastateltavat mielsivät itsensä homoiksi, lesboiksi, biseksuaaleiksi tai panseksuaaleiksi. Osa heistä koki, että ei halua tulla määritellyksi mitenkään. Tätä seksuaalisten identiteettien moninaisuutta Peltomaa kuvaa tutkimuksessaan käsitteellä ei-heteroseksuaaliset ihmiset.

Peltomaan tutkimus osoittaa, että monet ei-heteroseksuaaliset ihmiset – mahdollisista haasteista huolimatta – haluavat elää lappilaisissa kylissä eivätkä kaipaa suuriin kasvukeskuksiin tai pääkaupunkiseudulle. Muista lappilaisista kylistä poiketen matkailukeskuksilla on erityinen roolinsa seksuaalivähemmistöihin kuuluvien ihmisen elämässä. Osalle matkailukeskukset tarjoavat mahdollisuuden oman kyläyhteisön sosiaalisesta kontrollista vapautumiseen, toisten tapaamiseen ja suhteiden luomiseen.

Perheen ja suvun antaman esimerkin voima

Sillä, miten vanhemmat suhtautuvat lapsensa seksuaaliseen suuntautumiseen, on suuri merkitys. Osalle lapsen suuntautuminen ei ole kynnyskysymys, he rakastavat lastaan ehdoitta. Peltomaan mukaan oman perheen ja suvun suhtautumisella voi olla esimerkinomainen vaikutus myös muiden kyläläisten käyttäytymiseen. Parhaimmillaan kyläläisten suhde seksuaalivähemmistöön kuuluvan kyläläisen kanssa voi olla auttavainen ja osallistava.

Kaikkien vanhempien rakkaus lastaan kohtaan ei kuitenkaan ole ehdotonta, jolloin sitä määrittävät vahvimmin häpeä ja heteronormatiivinen oletus. Vanhemmat ajattelevat, että heteroseksuaalisuus on muita seksuaalisia suuntautumisia parempi tai luonnollisempi. Kaikki muu koetaan tavallisesta poikkeavana, ei-toivottuna ja vähempiarvoisena.

– Esimerkiksi tyttären lesbous voi olla vanhemmille vaikea tilanne. Mitä sukulaiset ja kyläläiset ajattelevat, jos saavat tietää? Vaikuttaako asia perheen asemaan? Mitä heidän vanhemmuudestaan ajatellaan? Kylissä, jossa kaikki tuntevat toisensa, ei ole mahdollisuutta piiloutua massaan, Peltomaa toteaa.

Liberaaleihin Pohjoismaihin yhdistetään usein ajatus, että seksuaalivähemmistöt ja niihin kuuluminen ovat arkipäivää. Myös tämän päivän vanhemmuuteen kuuluu vahvasti ajatus lapsen ehdottomasta hyväksymisestä. Peltomaan tutkimus tuo kuitenkin tähän asetelmaan särön. Hänen mukaansa lappilaiset nuoret pelkäävät usein, että vanhemmat tuomitsevat heidän ei-heteroseksuaalisuutensa. Positiivinen asenne ja rakkauden säilyminen voi tulla nuorille jopa yllätyksenä.

Rajatonta ymmärtämistä sekä rajankäyntiä sallitun ja kielletyn välillä

Kylän mahdollisesti hyväksyvä ilmapiiri ei automaattisesti vapauta seksuaalivähemmistöön kuuluvaa kyläläistä miettimästä, mitkä ovat sallitun ja kielletyn käyttäytymisen rajat.

– Heteroseksuaaliset ihmiset miettivät harvoin, uskaltavatko he koskettaa puolisonsa selkää kaupassa tai uskaltavatko kertoa muuttaneensa yhteen. Seksuaalivähemmistöihin kuuluvat ihmiset sen sijaan joutuvat arvioimaan, mitä koskettamisesta tai kertomisesta seuraa: tulkitaanko se provosoinniksi, voiko ele aiheuttaa konfliktin? On myös mietittävä, ketä voi tervehtiä tai kenen pöytään baarissa istua, sillä muut kyläläiset voivat pelätä leimautuvansa homoksi, jos tuttavuus ”julkihomon” kanssa tulee näkyväksi.

Näin seksuaalivähemmistöjen edustajat joutuvat vastuunkantajiksi: on vältettävä konflikteja ja vaalittava perheen ja suvun mainetta. Vastuu edellyttää jatkuvaa ymmärtämistä. On ymmärrettävä oma rooli vastuunkantajana ja se, mistä asioista konflikti voi syntyä. On ymmärrettävä olla loukkaantumatta siitä, että toiset kyläläiset pelkäävät homoksi leimautumista. On ymmärrettävä, että perheen maine voi olla vanhemmille tärkeämpää kuin lapsen hyvinvointi.

Tietoa väitöstilaisuudesta

YTM Hanna Peltomaan akateeminen väitöskirja Kotona kylässä. Ei-heteroseksuaalisten ihmisten toimintatilat lappilaisissa kyläyhteisöissä tarkastetaan Lapin yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnassa perjantaina 28.1.2022 klo 12 alkaen luentosalissa LS 2 (Yliopistonkatu 8).

Vastaväittäjänä toimii professori Elina Oinas Helsingin yliopistosta ja kustoksena professori emerita Päivi Naskali Lapin yliopistosta.

Väitöstä voi seurata etänä osoitteessa https://blogi.eoppimispalvelut.fi/ulapland/

Väitöstilaisuuden jälkeen on kahvitilaisuus ravintola Fellissä.

Tietoa väittelijästä

Hanna Peltomaa on valmistunut yhteiskuntatieteiden maisteriksi Lapin yliopistosta vuonna 2004 pääaineenaan sosiologia. Sivuaineena hän on opiskellut muun muassa sukupuolentutkimusta.

Peltomaa on työskennellyt Lapin yliopistossa monipuolisissa tehtävissä toimien amanuenssina, tutkijana ja tuntiopettajana. Nykyisin hän on suunnittelijana Lapin yliopiston ja Lapin ammattikorkeakoulun muodostamassa Lapin korkeakoulukonsernin Opetus- ja oppimispalveluiden yksikössä.

Lisätietoja

Hanna Peltomaa
hanna.peltomaa(at)ulapland.fi
045 266 9650

Tietoa julkaisusta

Hanna Peltomaa: Kotona kylässä. Ei-heteroseksuaalisten ihmisten toimintatilat lappilaisissa kyläyhteisöissä. Acta electronica Universitatis Lapponiensis 329. ISBN 978-952-337-297-9, ISSN 1796-6310. Lapin yliopisto, Rovaniemi 2022.

Julkaisun pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-337-297-9