”Kun päivä on illassa, kaikki tarvittava on tehty”

Aika on luultavasti arvokkain asia, mitä ihmisellä on. Sen ymmärtää sitä paremmin, mitä pidempään elää. 2020-luvulla arjesta on tullut yhä hektisempää. Tieto kulkee nopeasti ja yhteydet toimivat. Se on hieno asia, mutta jos vauhti on liian kova, ajantaju saattaa kadota. Tehokkuus on nykyajan sairaus.

Aloitin työskentelyn Arktisessa keskuksessa vuonna 2005. Aika on tärkeä resurssi työssäni Venäjän arktisiin alueisiin erikoistuneena tutkijana. Sen ansiosta saan tutkia arkisten alueiden ihmisten elämää. Päivittäin joudun kuitenkin kohtaamaan sen tosiasian, että aika ei riitä mihinkään. Haastavinta on ajan jakaminen eri tehtävien välille: tarvitsen riittävästi aikaa sekä kenttätutkimukseen että tutkimustulosten analysointiin.

Ylivoimaisesti vaikeinta on työn ja arjen yhdistäminen. Erityisen vaikeaa se on silloin, kun perheessä on pieniä lapsia. Usein työelämässä on myös käynnissä kaikkein kiireisin ajanjakso juuri silloin, kun lapset ovat pieniä ja heidän kanssaan haluaisi viettää aikaa. Meidän perheessämme tämä vaihe on onneksi takanapäin.

Olen viettänyt paljon aikaa Pohjois-Venäjällä poronomadien kanssa. Heidän elämänsä perustuu jatkuvaan muuttamiseen: aamulla koko omaisuus pakataan kelkkojen päälle, päivällä lähdetään liikkeelle, löydetään uusi paikka ja pystytetään teltat. Kun päivä on illassa, kaikki tarvittava on tehty. Siellä olen saanut kokea sen, kun mitään ei tapahdu pitkään aikaan. Kerran istuimme tuntikausia teltassa keskellä lumimyrskyä. Aika tuntui pysähtyvän ja elämä asettui uuteen rytmiin. Miehet veistelivät ja naiset ompelivat. Minä keskustelin ihmisten kanssa ja tein muistiinpanoja.

Myös keväällä 2020, kun korona iski, olin metsässä nomadien kanssa. Rajat menivät kiinni, enkä päässyt palaamaan Suomeen. Onnekseni sain työpisteen eräästä venäläiskaupungista, jossa olin aiemmin käynyt vain läpikulkumatkalla tundralle. Koronan ansiosta minulla oli enemmän aikaa ja vietin Venäjällä lopulta puoli vuotta. Nurja puoli oli se, että poissa ollessani tyttäreni valmistui koulusta, enkä ollut paikalla. Korona toi minulle siis voiton ja tappion.

Florian Stammler
Tutkimusprofessori, arktinen antropologia, Arktinen keskus

Mirja Heikkala

”Toisinaan päivät tuntuvat todella pitkiltä mutta vuodet lyhyiltä”

Moni on kauhistellut sitä, että aloitan CrossFit-treenit aamukuudelta. Säännöllinen aamutreenaaminen on ollut ohjelmassa lähes kymmenen vuotta. Tämä tyyli sopii minulle. Aamutreeniin käytetty aika ei ole perheeltä pois, ja sen ansiosta minulla on työpäivän jälkeen aikaa lapsille ja heidän harrastuksilleen.

Ajankäyttö vaatii jatkuvaa suunnittelua, ja koen olevani siinä melko hyvä. Minulle on tärkeää olla ajoissa ja tehdä sovitut tehtävät ennen deadlinea. Esimerkiksi maisterin tutkintoa suorittaessani onnistuin sovittamaan opinnot, harrastukset ja lapsiperhearjen sujuvaksi kokonaisuudeksi.

Aika on toisaalta myös käsittämätön asia. Toisinaan päivät tuntuvat todella pitkiltä mutta vuodet lyhyiltä. Kun työ vetää imuunsa, työpäivät menevät nopeasti. Pidän työstäni ja siitä, että minulla on useita projekteja samaan aikaan. Päätyöni ohella toimin sivutoimisena yrittäjänä urheiluvalmennuksen parissa. Perheessäni kaikki ovat aktiivisia liikkujia, mikä vaatii oman suunnittelunsa.

Elämän varrella aikakäsitykseni on muuttunut paljon. Parikymppisenä vuosi tuntui pitkältä ajanjaksolta. Nyt se tuntuu lyhyeltä. Ajan kulumiseen liittyy myös haikeutta. Lasten kasvaminen saa ymmärtämään elämän rajallisuuden. Olen tietoisesti opetellut hetkessä elämistä siinä välillä jopa onnistuen.

Kevään 2020 koronasulku on jäänyt mieleeni positiivisena kokemuksena. Kiire loppui ja saimme viettää enemmän aikaa perheenä. Minä ja mieheni olimme onnekkaita, kun molemmilla säilyi työpaikka koronasta huolimatta. Muistelemme tuota kevättä lämmöllä.

Ajattelen, että aikaa on aina sopivasti, kun sen käyttää itselleen ja läheisilleen tärkeisiin asioihin. Minun aikani kuluu perheen, työn, ystävien ja harrastusten, erityisesti urheilun parissa. Minua ei näe puutarhassa kuokkimassa tai sohvalla tekemässä käsitöitä. Elämä on valintoja ja minä olen valinnut näin. Koen, että ajankäytöllisesti minusta on tullut organisoinnin mestari.

Mirja Heikkala
Kehittämisen asiantuntija, koulutus- ja kehittämispalvelut

Leena Heinämäki

”Hyväksyn sen, että aika kulkee omaa tahtiaan”

Aika on olennainen tekijä elämässäni. Pyrin käyttämään sekä työ- että vapaa-aikani asioihin, jotka ravitsevat sydäntäni. Minut tekee onnelliseksi se, kun pystyn vaikuttamaan positiivisesti yhteiskunnan rakenteisiin tai ihmisten elämään. Haluan elää mahdollisimman vahvasti tässä hetkessä. Tähän hetkeen asettuminen toimii lääkkeenä myös syksyisin iskevään tunteeseen siitä, että kesä meni liian äkkiä.

Minulla on kaksi ammattia. Teen edelleen tutkimustyötä vierailevan tutkijan roolissa Arktisen keskuksen Pohjoisen ympäristö- ja vähemmistöoikeuden instituutissa, jossa minulla on pitkä työhistoria. Tutkijana olen keskittynyt erityisesti alkuperäiskansojen oikeuksiin. Toinen työni on opettaa meditaatiota ja joogaa, hevoskommunikaatiota ja luontoratsastusta sekä kokonaisvaltaista hyvinvointia oman yritykseni kautta. Tutkimustyö ja meditaation opettaminen ovat palveluammatteja, joita teen sydämeni kutsumuksesta.

Ehdin tehdä monenlaisia merkityksellisiä asioita, kun priorisoin aikani oikein. Ajankäytön suunnittelu on minulle lähes automaattista. Aamuni alkavat meditaatio- ja joogaharjoituksella sekä rauhallisella aamiaisella. Päivisin teen joko tutkimustyötä tai yritykseni toimintaan liittyviä tehtäviä. Internetiä käytän harkitusti ja rajatusti. Minun ei tarvitse juuri löhöillä rentoutuakseni, koska elän aika stressivapaata elämää.

Korona on vaikuttanut ajankäyttööni vain siten, että ulkomailla ei ole tullut käytyä ja meditaatiokursseista osa on siirtynyt verkkoon. Lähiympäristössä on tullut vietettyä enemmän aikaa. Suhteeni aikaan on muuttunut läpi elämän, ei niinkään koronan takia. Mitä pidempään elää, sitä arvokkaampaa ajasta tulee.

Aika tarkoittaa minulle mahdollisimman paljon tässä hetkessä elämistä. Nykyhetki sisältää myös menneen ja tulevan. Aika liittyy koko elämänkaareen ja kypsyttää ihmisyyttä. Hyväksyn sen, että aika kulkee omaa tahtiaan, se on jatkuvaa muutoksen virtaa. Minä voin vaikuttaa vain omaan suhtautumiseeni: voin olla tietoisesti osa virtaa tai pyristellä sitä vastaan. Valitsen ensimmäisen. Se on tyytyväisyyteni salaisuus.

Leena Heinämäki
Alkuperäiskansaoikeuden dosentti
Yrittäjä, meditaatio- ja joogaohjaaja, Hiljaisuuden Tila, Sydänmaa

Teksti: Maria Paldanius