Teema
 
kide_1_2020_kolmetarinaa1.jpg
Eve Orhanli-Viinamäki toivoo, että ihminen kunnioittaisi muita eläimiä.

Eläimellisiä suhteita

24.3.2020

Teksti Maria Paldanius
Kuvat: Anna Muotka

Eve Orhanli-Viinamäki
Yhteiskuntatieteiden maisteri, laillistettu sosiaalityöntekijä ja vieraileva tutkija Arktisessa keskuksessa

"Olen kasvanut porojen, hevosten ja koirien ja erityisesti porokoirien ympäröimänä. Koira on myös lempieläimeni. Parhaimmillaan se on mutkaton eläin, josta voi saada hyvän ystävän.

Yhteiskuntatieteilijänä pohdin paljon erilaisia suhteita. Toisinaan keskiöön nousevat myös eläimen ja ihmisen väliset suhteet sekä kysymys eläimen paikasta erilaisissa yhteisöissä. Esimerkiksi Lapin kylissä ihmisen ja eläimen välinen suhde on aivan erilainen kuin kaupungeissa. Sen voi ainakin osittain katsoa johtuvan eroista elinympäristössä ja elinkeinoissa. Usein mietin myös, miten ihminen assosioidaan helposti osaksi rakennettua ympäristöä ja muut eläimet osaksi luontoa. Se on vähän hassua.

Lapin ylioppilaslehdessä kirjoitin tietoisen provosoivaan sävyyn siitä, miten eläimet nähdään oikeudellisesti ihmisen omaisuutena. Tosiasiassa nämä asiat ovat hyvin monitulkintaisia. Mitään yleispätevää moraalinäkökulmaa on vaikea ottaa. Ideaalitilanne olisi kuitenkin se, että ihminen kunnioittaisi muita eläimiä. Esimerkiksi poronhoidossa tämä toteutuu, vaikka eläimet ovatkin ihmisen omaisuutta.

Vuonna 1996 voimaan astuneen eläinsuojelulain myötä eläimistä tuli oikeussubjekteja, ja vuonna 2015 perustettiin Eläinoikeuspuolue, jonka tavoitteena on kaikkien eläinten yhdenvertaisuus. Kasvanut ympäristötietoisuus on tuonut eläinten oikeuden yleiseksi aiheeksi kahvipöytäkeskusteluissa. Ehkä olemme alkaneet suhtautua eläimiin empaattisemmin kuin ennen. On kiinnostavaa nähdä, jatkuuko kehitys tähän suuntaan."

 

kide_1_2020_kolmetarinaa2.jpg
Heidi Pietarinen
Taiteen tohtori ja tekstiilialan professori, taiteiden tiedekunta

"Olen paraikaa tekemisissä maailman vaarallisimman eläimen kanssa. Se on pureva ja inisevä hyönteinen, joka levittää infektiotauteja ympäri maailmaa. Kyseessä on tietenkin hyttynen. Hyttysellä on keskeinen rooli meneillään olevassa Future Bio Arctic Design -hankkeessa, jossa pyritään löytämään Lapin luonnosta korvaavia yhdisteitä tekstiiliteollisuudessa käytetyille, haitallisille ja vaarallisille kemikaaleille.

Hyönteisten hyödyntäminen niin elintarvike- kuin tekstiiliteollisuudessakin alkaa olla yhä yleisempää. Esimerkiksi bio-, media- ja tekstiilitaiteessa hyönteisiä hyödynnetään monin eri tavoin. Meidän hankkeemme tavoitteena on kehittää uusia, luonnonmukaisia ja turvallisia itikkakarkotteita sekä luonnonmukainen älytekstiili hyttysiä hyödyntäen. Toivon, että näitä, maailman vaarallisimpia eläimiä esiintyisi ensi kesänä vähintään kohtuullisesti, jotta pääsemme testaamaan ideoitamme käytännössä.

Kädellisistä lajeista oma suosikkini on ihminen. Ihmisen luomat kielet ja kulttuurit kiehtovat. Koko eläinmaailmassa merkityksellisimpiä minulle ovat puolestaan metsäneläimet. Jokainen merkki niiden olemassaolosta on luonnon arkkitehtuuria parhaimmillaan. Nautin siitä, kun kesäisessä metsässä hämähäkinseitit tarttuvat kasvoihin ja kun talvisin kotipihani lumihankeen muodostuu metsäjäniksen tekemä kapea polku. Lakkametsässä puolestaan laulan pitääkseni karhun loitolla. Pidän myös elokuvista, joissa luonnonäänet tai metsäneläimet rakentavat taustalla omaa, monikerroksista tarinaansa."



kide_1_2020_kolmetarinaa3.jpg
Jukka Jokimäki
Yliopistotutkija ja kaupunkiekologian dosentti, Arktinen keskus

"Lintuharrastajia on Suomessa nykyään enemmän kuin koskaan ennen. Lintujen kauneus ja laulutaito tuottavat monille mielihyvää. Lentävinä otuksina niiden katsotaan edustavan vapautta ja esimerkiksi laulujoutsen nähdään usein pitkäaikaisen parisuhteen symbolina. Lintuja metsästetäänkin yhä enemmän kameroilla aseiden sijaan.

Minulle linnut ovat sekä harrastus että työ. Tärkeimmät tutkimusaiheeni liittyvät tavalla tai toisella lintuihin. Suosikkilintuni on kuukkeli. Se on Lapin oma paikkalintu, jota kuvaillaan kansanperinteessä sekä onnen linnuksi että onnettomuutta tuovaksi lörpöttelijäksi. Kuukkeli uskaltaa myös hakea ruokaa ihmisen kädestä. Valitettavasti kuukkelikannat ovat viime vuosikymmeninä vähentyneet merkittävästi.

Ihmisten suhtautuminen lintuihin on viimeisten vuosien aikana muuttunut. Teknistymisen myötä olemme osaksi vieraantuneet luonnosta, osaksi oppineet arvostamaan sitä enemmän. Kun ennen jokapoika harrasti ”haitallisten” lintulajien pesien tuhoamista tai elättivaristen kouluttamista, nykyisin kaikilla linnuilla on pesimärauha. Vainon vähentymisen myötä monet lajit ovat myös kaupunkilaistuneet. Suomen vihatuimman lintulajien tittelistä kilpailevat nykyään merimetso ja valkoposkihanhi.

Jotkut ihmiset myös pelkäävät lintuja, ja osa ei tunne lintuja lainkaan. Usein kaukomaiden luonto tunnetaan omaa lähiluontoa paremmin. Suomalaisten lintutietoutta pyrkii edistämään BirdLife Suomi, joka organisoi esimerkiksi piha- ja pönttöbongaustapahtumia. Jokaisen tulisi tietää vastaus ainakin yhteen kysymykseen. Mikä on Suomen kansallislintu? Vastaus on tietenkin laulujoutsen."


Verkkopalvelumme käyttää evästeitä, lue lisää evästeistä. Jatkamalla sivuston selailua hyväksyt evästeiden käytön. [Hyväksyn ehdot]
OK