Teksti: Anne Raja-Hanhela
Kuvat: Santeri Happonen
Konseptikuvat: Pentagon Design

Arktikumin tiedekeskuksen nykyinen perusnäyttely Muuttuva Arktis esittelee pohjoisten alueiden olosuhteita, luontoa, kulttuureja ja monitieteistä arktista tutkimusta. Näyttely avattiin yleisölle huhtikuussa 2007. Moni asia on sen jälkeen muuttunut.

– Perusnäyttely on tullut tiensä päähän sekä sisältöjen, esitystekniikoiden että estetiikan puolesta. Ilmastonmuutoksen myötä arktinen alue muuttuu nopeasti ja tutkimusta tehdään kiihtyvällä tahdilla. Uutta kerrottavaa on paljon, ja erilaisia tapoja esittää asioita tiedekeskusympäristössä on tullut huimasti lisää, kertoo näyttelysuunnittelija Leena Rantamaula.

Konseptisuunnitelmassa näyttelyyn tutustuminen alkaa suuren arktisen alueen kartan ääreltä.

Myös uudistuksen jälkeen perusnäyttely kertoo arktisesta alueesta, sen elämästä ja ilmiöistä. Vaikka aihepiiri säilyy, painotukset muuttuvat.

– Ajankohtaisista teemoista ilmastonmuutos ja lajikato näkyvät sisällöissä nykyistä vahvemmin. Uusia aiheita ovat esimerkiksi ikirouta ja Pohjoisen jäämeren elämä. Lisäksi tuodaan enemmän esille tutkimustyön arkea.

Myös 1 000 neliömetrin näyttelytila kokee Rantamaulan mukaan muutoksia.

– Visuaalinen ilme muuttuu merkittävästi, ja nykyisiä rakenteita purkamalla saadaan lisää tilaa ja avaruutta. Uusien näyttelyelementtien suunnittelussa kiinnitetään huomiota siihen, että sisältö on nykyistä helpommin päivitettävissä.

Arktisen alueen eläimistä kerrottaessa ei voida unohtaa hyttystä.

Tutkimustietoon perustuvaa elämyksellisyyttä

Arktikumin tiedekeskus on osa Lapin yliopistoa, ja samassa rakennuksessa sijaitsee yliopiston Arktinen keskus. Tiedekeskuksen päätuottajan Nicolas Gunslayn mukaan yksinomaan arktisiin aiheisiin keskittyvän tiedekeskuksen ylläpito on osoitus Lapin yliopiston pitkäjänteisestä sitoutumisesta arktisen tiedon välittämiseen ja popularisointiin.

– Pysyvä tiedenäyttely on yksi konkreettinen esimerkki siitä, miten yliopistona vastaamme suuren yleisön ja ympäröivän yhteiskunnan tiedon tarpeisiin ja edistämme kestävän kehityksen tavoitteita.

Tutkijoiden ja näyttelyammattilaisten toimiminen samassa talossa tuo monia etuja.

– Konsultoimme Arktisen keskuksen tutkijoita näyttelyyn valittavista teemoista, ja tutkijat ovat kommentoineet näyttelykäsikirjoitusta. Tutkijoiden tiiviillä mukanaololla on varmistettu se, että näyttelyssä käsitellään asioita, jotka ovat ajankohtaisia myös tutkimuksessa, Gunslay kertoo.

Tiedekeskuksen tehtävänä on esitellä tiedettä ja tutkimusta, mutta kävijät odottavat myös elämyksiä. Mitä elämyksellisyys tarkoittaa arktisessa tiedenäyttelyssä?

– Minulle se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että kävijä voi eläytyä tutkijan rooliin tai erilaisiin arktisiin ympäristöihin ja samalla tekemällä oppia erilaisista ilmiöistä. Tiedekeskuksessa elämyksellisyys ei koskaan ole pelkkää viihdettä, vaan mukana on aina tieteeseen pohjautuva sisältö, Rantamaula pohtii.

Nykyinen perusnäyttely on vuodelta 2007. Leena Rantamaulan mukaan uutta kerrottavaa on paljon.

Yksi tila, monta kohderyhmää

Arktikum-talo näyttelyineen on Rovaniemen suosituimpia käyntikohteita. Koronavuosien jälkeen vuonna 2022 talossa vieraili jälleen yli 100 000 kävijää. Ennätysvuonna 2019 kävijöitä oli 129 000, eivätkä matkailijavirrat ole ennusteiden mukaan ainakaan vähenemässä.

Kansainväliset matkailijat ovat vain yksi kohderyhmä. Näyttelyllä halutaan palvella myös paikallisia asukkaita, kotimaisia vierailijoita ja koululaisryhmiä. Lisäksi näyttelyä hyödynnetään Lapin yliopiston opettajaopiskelijoiden pedagogisessa harjoittelussa. Vierailijoiden erilaiset lähtökohdat ja -tiedot pyritään ottamaan suunnittelussa huomioon. Rantamaula kuitenkin muistuttaa, että tiedon ja tieteen yleistajuistaminen ei tarkoita ilmiöiden esittämistä yksinkertaisina.

– Tiedekeskusnäyttely on kaikenikäisille paikka oppia ja pohtia asioita. Kaikkeen ei tarvitse löytyä valmiita vastauksia, vaan näyttelyn tarkoitus on herättää ajatuksia ja myös uusia kysymyksiä.

Tiedekeskusnäyttelyn uudistaminen on monivaiheinen prosessi, johon kuuluu paljon huomioon otettavia asioita sisällöllisistä kysymyksistä teknisiin ratkaisuihin. Suuresta työmäärästä huolimatta sekä Rantamaula että Gunslay kokevat työn hyvin antoisaksi.

– Parasta on, että oppii itsekin koko ajan uutta, saa syventyä kiinnostaviin sisältöihin, käyttää luovuutta ja työskennellä monien eri alojen ammattilaisten kanssa. Palasia on paljon yhteen sovitettavaksi, mutta kun siinä onnistutaan, on lopputulos hyvin palkitseva.

Revontulet ovat matkailijoiden kestosuosikki myös tiedekeskuksessa.