Teksti: Sari Väyrynen
Kuvat: Elli Alasaari

– Jos ajattelen, en pysty kirjoittamaan mitään. On uskallettava ensin vain kirjoittaa, toteaa Hannu Paloniemi.

Paloniemen esikoisromaani Lumiluolapoika ilmestyi alkuvuonna. Se on tarina äitinsä menettävästä teinipojasta, kätketystä surusta ja nuorisokulttuurista 1980-luvun alun Torniossa. Aihe on omakohtainen: kun torniolainen Paloniemi oli ala-asteella, hänen äitinsä kuoli. Surusta ei juuri puhuttu.

– Yritin kirjoittaa siitä pari-kolmekymppisenä, jolloin paperit täyttyivät vain pateettisesta tuskasta. Kirjoitushaave oli jo hauduttu, kunnes isäksi tuleminen havahdutti minut myllertäviin tunteisiin sisälläni ja siihen, kuinka syvälle trauman koura oli jättänyt jäljen. Aihe oli hautunut ja olin ehkä kypsynyt riittävästi, löysin tekstiin myös armollisuutta ja huumoria, hän kuvailee.

Tekstiä alkoi vyöryä hyökyaaltona. Paloniemi kirjoitti teosta kuusi vuotta, usein myös öisin. Unessa alitajunnan mylly nosti esiin kohtauksia, jotka oli merkittävä ylös heti.

Paloniemi kirjoittaa paljon muistilapuille, mitään sensuroimatta. Lukuisat laput päätyvät taskuihin, mutta toisinaan ne katoavat.

– Kun asiat ovat kerran menneet alitajuntaan kirjoittaessa, nousevat ne sieltä ennemmin tai myöhemmin, vaikka laput hukkuvat.

Paloniemi on opettanut yliopistolla tieteellistä kirjoittamista sekä suomen kieltä ja kulttuuria vajaat parikymmentä vuotta. Välillä hän tarjoaa opiskelijoille luovan kirjoittamisen menetelmiä.

– Tieteellisessä kirjoittamisessakin teksti on alkuvaiheessa sysättävä liikkeelle. Luovat menetelmät voivat auttaa ohittamaan sisäisen kriitikon ja valkoisen paperin kammon. Suomea vieraana kielenä opiskelevat ovat laatineet sivunmittaisia kaunokirjallisia minielämänkertoja.

– Niistä virinneet keskustelut ovat avartaneet maailmankuvaani. Olen saanut kohdata mieleenpainuvia persoonia ja oppia heiltä paljon.

Omat kirjoitusmenetelmät hioutuivat esikoisteosta työstäessä, ja niille on käyttöä jatkossakin.

– Kirjoittaminen on iso osa identiteettiäni. Minun on vain pakko kirjoittaa.