Teksti: Sari Väyrynen
Kuva: Ville Rinne

IT-suunnittelija Tero Turtiainen tietohallinto- ja IT-palveluista tunnustaa väriä: nimittäin jalkapallojoukkue Rovaniemen Palloseuran eli RoPSin sinistä.

Satunnaisesta jalkapallon seuraajasta tuli kotikaupungin seuran aktiivikannattaja vuonna 2011, kun RoPS joutui sopupeliskandaalin keskelle. Terossa virisi halu tukea joukkuetta ja tehdä jotain enemmän. Hänestä tuli tuttu kasvo seuran otteluissa.

Kausikorttilaisena hän on käynyt katsomassa lähes kaikki kotipelit ja tärkeitä otteluita muuallakin. Kotiottelu jää katsottavaksi tallenteena vain silloin, jos Teron toisessa harrastuksessa eli ultrapitkien matkojen polkujuoksussa sattuu oma kilpailu samalle päivälle. Aiemmin Tero oli mukana myös niin kutsutuissa RoPSin äänenkannattajissa eli pitämässä peleissä meteliä.

Nykyisin kannattajuus näkyy ja kuuluu maltillisemmin: sään mukaisesti päällä on seuran huivi tai pipo, ja toisinaan katsomosta myös kajahtaa. Erityisen tarkka Tero on siitä, ettei katsomossa mollata omia, ja sellainen käytös saattaa kirvoittaa kipakankin kommentin kanssakatsojille.

– Eikä sitä muutenkaan pysty ihan hiljaa olemaan katsomossa. Sehän on hyväksyttävä paikka vähän meuhkata. Vaikka vaimo saattaakin välillä pukata kylkeen, Tero naurahtaa.

Sen lisäksi että katsomo on paikka tunteiden ilmaisulle, luo kotijoukkueen seuraaminen omanlaistaan merkitystä ja jatkumoa elämään: asian, joka tuntuu tärkeältä ja joka on tullut jäädäkseen, meni syteen tai saveen.

Teron mukaan oikean kannattajan tunnistaakin siitä, että mukana ollaan, vaikka tulisi takkiin, kuten kaudella 2020. Suuria ilon hetkiäkin on matkan varrella ollut, kuten esimerkiksi Suomen Cupin finaali ja voitto vuonna 2013 sekä kaudet, jolloin RoPS oli mukana Veikkausliigan kärkikamppailuissa.

– Siitä saa hyvän pikku tingan aikaan, jos joku kysyy, onko kannattajuudessa mitään järkeä. Se on sama kuin ultrapitkien matkojen polkujuoksukisoissa. Eihän niissä mitään järkeä ole, mutta on se vaan perkuleen hauskaa, Tero kuittaa.