Mirja Hiltusen työhuone.

Mirja Hiltunen, kuvataidekasvatus, F-siipi, 4. kerros
”Työhuoneeni hengittää huokoisesti maisemaan: puihin, lampeen ja kaupungin siluettiin. Nousen ylös ja katson kauas, lepuutan päätetyöskentelyn väsyttämiä silmiä ja kuuntelen luonnon ääniä. Maisema elää säätilan ja valon suunnan mukaan. Työpöytäni on sijoitettu niin, että myös huoneessani piipahtavat opiskelijat ja kollegat saavat nauttia maisemasta.”

Näkymä Antti Syväjärven työhuoneen ikkunasta.

Antti Syväjärven työhuone.

Antti Syväjärvi, hallinto, E-siipi, 3. kerros
”Olen tottunut katselemaan tiiliseinää. Sitä näkyi työhuoneeni ikkunoista myös Helsingin ja Birminghamin yliopistoissa. Nyt näkyy lisäksi mustaa huopakattoa ja kuusi kattoikkunakuplaa, jotka ovat maisemassa parasta. Niissä on pehmeä, hauska muoto. Ikkunoista sisään tulviva valo on onni, autuus ja häiriötekijä näin Teams-aikaan. Joudun usein vetämään sälekaihtimet kiinni.”

Näkymä Ville Rinteen työhuoneesta.

Ville Rinteen työhuone.

Ville Rinne, LUC viestintä ja markkinointi, F-siipi, 3. kerros
”Näen yhdellä vilkaisulla, onko lounaalla ruuhkaa. Jos on, en mene. Ikkunasta avautuva näkymä ei ole juuri koskaan rauhallinen, vaan aina tapahtuu jotakin. Se on mielenkiintoista. Välillä huomaan itsekin olevani katseiden kohteena, mutta se on pieni hinta omasta työhuoneesta. Työpöydän viereen asetettu sermi rauhoittaa töiden tekemistä, kun näkökentässä ei ole liikettä.”

Näkymä Suvi Ronkaisen työhuoneesta.

Suvi Ronkaisen työhuone.

Suvi Ronkainen, yhteiskuntatieteet, A-siipi, 2. kerros
”En vilkuile ulos, mutta kun siirryn työtehtävästä toiseen, pysähdyn katsomaan ikkunasta. Rytmitän siten päivääni. Katson puita, taivasta ja ennen kaikkea valoa. Parkkipaikalla olevia autoja en noteeraa lainkaan. Ulos katsominen muistuttaa, minkä osana ja mitä varten tätä työtä teen. Se on myös rauhoittavaa.”

Teksti: Marjo Laukkanen
Kuvat: Ville Rinne