Sosiaalioikeus

Oikeudenmukaisuus mielletään usein käsitykseksi siitä, millä tavoin haluaisimme asioiden olevan tai toteutuvan. Se haastaa meidät niin yksilöinä kuin yhteisöinä arvottamaan oikean ja väärän, toivotun ja ei-toivotun asiantilan välistä suhdetta.

Sosiaalioikeudessa oikeudenmukaisuus liitetään yleensä niihin keskusteluihin, joissa pyritään kiinnittämään huomiota heikommassa asemassa oleviin. Tällaisia ryhmiä ovat esimerkiksi vaikeavammaiset, mielenterveys- ja päihdeongelmaiset sekä syrjäytyneet. Käsitys oikeudenmukaisuudesta konkretisoituu tällöin suhtautumisenamme yhteiskunnalliseen eriarvoisuuteen ja toisaalta niihin oikeudellisen sääntelyn mahdollistamiin toimenpiteisiin, joilla heikoimpien asemaa voitaisiin parantaa.

Sosiaalisen oikeudenmukaisuuden toteuttaminen perustuu sekä muodollisiin prosesseihin että niissä syntyviin sisällöllisiin (arvo)valintoihin ja päätöksiin, joita tehdään yhteiskunnallisen toiminnan eri alueilla ja tasoilla. Koemme toiminnan oikeudenmukaiseksi, kun se näyttäytyy vaikutuksiltaan kohtuullisena ja yhdenvertaisena.

Sosiaalioikeudessa nämä periaatteet ovat keskeisiä, kun arvioidaan yksilön ja julkisen vallan välistä suhdetta. Niiden painoarvoa joudutaan punnitsemaan muun muassa sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämistä koskevissa kysymyksissä tai pyrittäessä eriarvoisuuden vähentämiseen positiivisen erityiskohtelun keinoin.

ARTO KAUPPI
Sosiaalioikeuden yliopistonlehtori, yhteiskuntatieteiden tiedekunta

Essi Kuure

Palvelumuotoilu

Muotoilu tarkoittaa minulle muutoksen aikaan saamista ja arkisten asioiden muuttamista toimivammiksi yhdessä. Palvelumuotoilu keskittyy kehittämiseen erityisesti ihmisen sekä palveluun liittyvän yhteisön näkökulmasta. Se katsoo ihmisen luomia järjestelmiä ja toimintatapoja palveluina eli asioina, joita voidaan muuttaa ja parantaa.

Teen työtäni ja tutkimustani erilaisten yhteisöjen kanssa ympäri Suomea ja maailmaa. Palvelumuotoilua ei voikaan tehdä ilman käyttäjän ja toteuttajan ääntä. Siinä korostuu yhteiskehittäminen, saman suunnittelupöydän ääreen kokoontuminen titteleistä ja elämäntilanteista huolimatta. Siinä voimme keskustella ja päättää yhdessä siitä, mitä oikeudenmukaisuus kehitettävässä palvelussa tarkoittaa nyt ja tulevaisuudessa sekä miten varmistamme ratkaisuillamme sen jokapäiväistä toteutumista.

Jotta oikeudenmukaisuuden edistäminen työssäni onnistuu, on pystyttävä kyseenalaistamaan omia toimintatapoja ja näkökulmia sekä mahdollistaa sitä myös muille. Uskon, että oikeudenmukaisuus kehittämisessä tuottaa oikeudenmukaisuutta myös palvelun toteutuksessa. Siksi sen pohtimiseen yhdessä kannattaa käyttää aikaa.

Olisi hienoa, että yhteiskunnallisissa palveluissa keskityttäisiin tulevaisuudessa tuottamaan jokaiselle yksilöllisesti sitä, mitä he tarvitsevat vastakohtana sille, että kaikki saavat palvelua samalla tavalla ja saman määrän riippumatta heidän elämäntilanteestaan. Tämä voi olla utopiaa, mutta ajatusleikit ovat sallittuja. Jos tänään perustaisit yliopiston, millainen se olisi? Miten oikeudenmukaisuus näkyisi sen arjessa?

ESSI KUURE

Tutkija, jatko-opiskelija ja palvelumuotoilija, palvelumuotoilun tutkimusryhmä, taiteiden tiedekunta

Juha Himanka

Filosofia

Valtiomies Periklestä pidettiin antiikissa erinomaisena miehenä, mutta Platonin mukaan hän epäonnistui todella tärkeässä asiassa, lastensa kasvattamisessa hyveelliseksi. Platon havainnollistaa tällä sitä, kuinka vaikeaa etiikkaa on opettaa. Olen itsekin yrittänyt pohtia, kuinka voisimme opettaa eettistä toimintaa ja oikeudenmukaisuutta yhtä sujuvasti kuin vaikkapa kieliä ja matematiikkaa, mutta en oikein ole saanut teemasta otetta.

Etsin kesällä uusia ideoita opetukseen käymällä ja jopa suorittamalla verkkokursseja. Päädyin myös Singaporen yliopistossa opettavan John Holbon Platon-kurssille ja innostuin kurssista siinä määrin, että jatkoin opiskelua vielä varsinaisesta kurssisuoritteesta eteenpäin. Holbo aloitti lukien Platonin Euthyfron-dialogia, jossa nimihenkilö on nostamassa kyseenalaista tapposyytettä omaa isäänsä vastaan. Dialogi jatkuu hahmottaen oikeudenmukaisuutta toisaalta eettisten ihanteiden johdonmukaisena seuraamisena ja toisaalta lojaalisuutena omalle yhteisölle.

Kurssin esimerkkejä pohtiessani huomaan, kuinka olen itsekin asettanut yleisiä oikeudenmukaisuusperiaatteita sopivasti syrjään toimiessani oman yhteisöni parhaaksi. Platonin dialogi ei kuitenkaan asetu yleisten periaatteiden noudattamisen kannalle, vaan pikemminkin se asettaa kysymyksen niiden suhteesta oman yhteisön etuun.
Osaamme rakentaa oikeudenmukaisen yhteisön silloin, kun lähtöasetelmana on suhde omaan yhteisöön. Kun asetelma muodostuu oman yhteisön ja toisen yhteisön välille, ajaannumme helposti ongelmiin, jopa sotiin. Kurssin myötä päädyin miettimään etiikkaa, olin oppinut oikeudenmukaisuudesta.

JUHA HIMANKA
Filosofian yliopistonlehtori, yhteiskuntatieteiden tiedekunta