Hanna Lempisen ja Katariina Soudunsaaren mukaan henkilöstön vaikutusmahdollisuudet ovat vuosien varrella vaivihkaa kaventuneet.

Yliopistot ovat perinteisesti poikenneet yritysmaailman toimijoista siinä, että yhteisistä asioista päättämiseen ovat voineet aidosti ja tasa-arvoisesti osallistua myös työyhteisön jäsenet. Yliopiston ja tiedekuntien monijäseniset hallintoelimet ja päätöksiä valmistelevat työryhmät on muodostettu niin sanottua kolmikantaperiaatetta noudattaen. Sen myötä yliopiston toimintaa ovat suunnanneet paitsi hallinnon myös professoreiden, yliopiston muun henkilöstön ja opiskelijoiden edustajien asiantuntemus.

Yhdessä tekemisen, rakentavan keskustelun ja aidon kuuntelemisen kulttuuri oli aiemmin vahva myös omassa yliopistossamme. Henkilöstöjärjestöjen edustajia kutsuttiin keskusteluihin ja työryhmiin, joissa päätösten valmistelu tapahtui yhteistyössä hyvässä hengessä. Osapuolet olivat tyytyväisiä yhteisiin päätöksiin, kun tehdyt sopimukset olivat erilaisten tarpeiden ja näkemysten välillä tehtyjä kompromisseja.

Henkilöstön vaikutusmahdollisuudet ovat kuitenkin vuosien varrella vaivihkaa kaventuneet. Muutokset toimintatavoissa palautuvat niin uuden yliopistolain muuttamiin yliopiston sisäisiin valtasuhteisiin kuin oman yliopistomme käytäntöihin. Henkilöstöjärjestöjen edustajia on hiljalleen karsiutunut yliopiston keskeisistä työryhmistä. Myös johtosäännön päivitystyötä on – jälleen – tehty yliopistoyhteisöä niukasti osallistaen. Työryhmissä tapahtuvan vuorovaikutteisen valmistelun sijaan keskeisten sidosryhmien edustajilta pyydettiin ainoastaan muodoltaan ennalta rajatut lausunnot, ja nekin vasta johtamisjärjestelmän nelivuotisen uudistusprosessin loppusuoralla.

Henkilökunnan vaikuttamismahdollisuuksien kaventuminen ei ole pelkästään oman yliopistomme ongelma. Yliopistolain vaikutuksia koskevissa kansallisissa arvioinneissa ja keskusteluissa muiden suomalaisten yliopistotoimijoiden kanssa on pantu merkille, että yliopistojen päätöksenteko on muuttunut yhä johtajakeskeisemmäksi. Yliopiston johdon ja yliopistoyhteisön arjen välimatkan kasvaessa ovat kasvaneet myös epätietoisuus ja epäluottamus – kenties molemmin puolin.

Nykyiseen hallintojohtosääntöömme on kirjattu, että ”yliopistossa toteutetaan itsehallintoa turvaamalla täysimääräisesti yliopistoyhteisön jäsenten osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuudet”. Nyt käynnissä oleva johtosäännön päivitystyö tarjoaa erinomaisen mahdollisuuden pitää huolta siitä, että nämä periaatteet jälleen toteutuisivat aidosti yliopistomme arjessa ja päätöksenteossa. Pykäliä viilatessa avautuu tilaisuus myös toimintakulttuuriin muutokseen.

HANNA LEMPINEN
Lapin tieteentekijöiden puheenjohtaja ja Tieteentekijöiden liiton hallituksen jäsen

KATARIINA SOUDUNSAARI
Lapin yliopiston henkilökuntayhdistyksen puheenjohtaja ja pääluottamushenkilö