Opetuksessani tarkastelen usein, mitä inhimilliset vahvuudet ovat ja kuinka voimme löytää elämämme merkityksen ammentamalla omista erityisvahvuuksistamme. Positiivinen psykologinen näkökulma istuu erityisen hyvin kasvatuspsykologiaan, jossa kasvatuksella vaikuttamisen mahdollisuus liitetään kasvuun ja kehitykseen liittyvien psykologisten ilmiöiden tarkasteluun.

Vahvuuksien tunnistaminen ja hyödyntäminen ovat nykymaailmanmenon edellyttämiä selviytymiskeinoja ja tärkeitä hyvinvointitaitoja. Minkälainen vahvuus sitten on oikeudenmukaisuus? Jos tarkastellaan professori Martin Seligmanin ja työryhmän rakentamaa universaalia luonnehdintaa inhimillisistä hyveistä ja vahvuuksista, oikeudenmukaisuus on listattu yhdeksi päähyveistä. Lista perustuu laajaan tutkimukseen, jossa analysoitiin niin sanottuja suuria kertomuksia hyvästä ihmisyydestä ympäri maailman. Oikeudenmukaisuus kuvataan hyvän kansalaisuuden piirteiksi, jotka ovat pohjana terveelle yhteiskunnalle.

Vahvuuksien psykologia antaa mahdollisuuden lähestyä oikeudenmukaisuutta kehittämällä siihen liittyviä erityisvahvuuksia: kiinnittämällä huomiota reiluuden havaitsemiseen, opettelemalla johtajuustaitoja sekä harjoittelemalla ryhmäjäsenyyttä.

Reiluutta on se, että kohtelee kaikkia tasapuolisesti. Kasvattaja voi toki tästä paasata kasvatettavilleen, mutta todellinen oppi saadaan seuraamalla lähellä olevien ihmisten toimintaa ja esimerkkiä. Robert Straughnan huomauttaa, että olennaista on aktivoida oppijat huomaamaan oikeudenmukaisuuteen ja reiluuteen kytkeytyviä moraalisia arvioita sen sijaan, että kasvattaja kerrtoisi heille vain omia ajatuksiaan ihmisen hyvästä ja huonosta sekä reilusta ja epäreilusta käyttäytymisestä. Kasvattajan vaikuttamismahdollisuudessa on siten jotain hyvin moraalista jo sisäänkirjoitettuna.

William Damon ehdottaa, että lasten pitäisi viettää aikaansa seuranaan sellaisia aikuisia, jotka ovat kehittäneet omia vahvuuksiaan, osaavat käyttäytyä soveliaasti erilaisissa tilanteissa ja jotka pystyvät huomiomaan sekä oman että yhteisön hyvän. Näkemyksessä yhdistyy ajatus siitä, että oikeudenmukaisuuden itämiseen tarvitaan myös itsearvostusta ja uskallusta toteuttaa omia vahvuuksiaan. Näin oppii kunnioittamaan niitä muissakin. Myös Matthew Keefer kannustaa siihen, että kasvatettavat saadaan toimimaan heidän oman hyvinvointinsa eteen niin, että he oppivat samalla ottamaan huomioon velvollisuutensa muita kohtaan.

Moraalisen kehityksen ylevänä päämääränä pidetään erityisesti oikeudenmukaisuuden syvällistä ymmärtämistä. Lopulta oikeudenmukaisuus on kuitenkin hyvin käytännöllistä. Oikeudenmukaisuutemme taso punnitaan teoillamme. Olemme kaikki oikeudenmukaisuuden – hyviä ja huonoja – esimerkkejä toimiessamme muiden ihmisten kanssa.

SATU UUSIAUTTI
Kirjoittaja on kasvatustieteen, erityisesti kasvatuspsykologian professori.