Teksti: Sari Väyrynen
Kuvat: Elli Alasaari

Erityisasiantuntija Pierre-André Forestin työhuoneen seinällä tikittää itsetehty kello. Sen taustana on harmaa frisbee. Intohimo liitokiekkolajeihin on kerryttänyt Pierre-Andrélle niin ison kokoelman peli- ja keräilykiekkoja, että osan niistä on voinut ottaa muuhunkin kuin alkuperäiseen käyttöön.

– Tyttäreni on käyttänyt joitain maalaustensa pohjana. Osan olen jo lahjoittanut pois, Pierre-André sanoo.

Liitokiekkoilu lennähti Pierre-Andrén elämään toden teolla 1970-luvun loppupuolella. Tuolloin hän alkoi järjestää eri liitokiekkolajien tapahtumia Kanadassa ja kilpailla puoliammattimaisesti kansallisella ja maailmanmestaruustasolla. Lisäksi hän valmensi – kahta urheilijaa maailmanmestaruuteen asti – ja oli mukana liitokiekkolajeja esittelevissä näytöksissä. Vähitellen kiinnostus siirtyi yhä enemmän kohti frisbeegolfia.

– Lento ja lentäminen ovat aina kiehtoneet minua ilmiöinä. Näissä lajeissa lentoon yhdistyy taito. On viehättävää seurata lentoa ja saada kiekot liitämään niin kuin haluaa.

Ilo, hauskuus ja taidon arvostaminen ovat ohjanneet kaikkea Pierre-Andrén tekemistä lajin parissa. Muutettuaan Suomeen 1990-luvulla hän huomasi, ettei juuri kukaan harrastanut täällä liitokiekkolajeja.

– Rovaniemellä aloin vetää ultimate-joukkuetta osana yliopistoliikuntaa sekä järjestää SM-liigaan kuuluneita frisbeegolfturnauksia pari kertaa vuodessa. Keskeistä oli kilpailemisen sijasta tarjota nuorille matalan kynnyksen yhteisöllistä ja liikunnallista tekemistä, Pierre-André kertoo.

Eri puolille Suomea on noussut vuosien varrella myös kaksitoista frisbeegolfrataa, joita Pierre-André on ollut suunnittelemassa – Rovaniemelle kaupungin ensimmäinen rata Ounasvaaralle ja kilparata Toramolle. Aktiiviset kilpavuodet ovat jo takanapäin, mutta laji on edelleen osa Pierre-Andrén arkea: päivittäin tulee heitettyä pari koria omalla takapihalla omaksi iloksi.

– Testailen taitojani ja eri kiekkoja: heitän eri puolilta pihaa tai esteiden, kuten kasvihuoneen, yli. Yliopiston pihallakin voisi muuten olla kori yliopistolaisten ja alueen asukkaiden iloksi, hän ehdottaa.