Etelämannerta koskevassa tutkimusosassa olivat mukana myös Lapin yliopiston Arktisen keskuksen jäätutkija Rupert Gladstone ja Tieteen tietotekniikan keskus CSC:n asiantuntija Thomas Zwinger, joiden työtä rahoitti Suomen Akatemia.
– Jää ryömii kaltevaa pintaa pitkin kuten hyvin jähmeä hunajatippa. Elmer/Ice on yksi harvoista jäävirtausmalleista, joka ei yksinkertaista viskooseja nestevirtauksia määritteleviä yhtälöitä ja on sen vuoksi erittäin tarkka mutta laskennallisesti raskas työkalu tämän tutkimuksen kaltaisiin simulointeihin, Thomas Zwinger sanoo.
Grönlannin ja Etelämantereen vaikutukset
– Jäätiköiden vaikutus on yksi merkittävimmistä epävarmuustekijöistä sen suhteen, kuinka merenpinta nousee tulevaisuudessa, toteaa projektin johtaja jäätutkija Sophie Nowicki, joka työskentelee nyt Buffalon yliopistossa ja oli aiemmin NASA:n palveluksessa.
– Mannerjäätiköiden vaikutus puolestaan riippuu tosiasiassa siitä, mitä ilmastolle tapahtuu.
Grönlannin mannerjäätikön sulamisen osalta tutkimusryhmä tutki kahta IPCC:n tulevaisuusskenaariota, joiden avulla ennustetaan merenpinnan nousua vuosina 2015-2100. Toisessa skenaariossa hiilidioksidipäästöt kasvavat nopeasti ja toisessa päästöjen taso on alhaisempi.
Korkeiden päästöjen skenaariossa Grönlannin mannerjäätikön sulaminen lisäisi maapallon merenpinnan nousua noin yhdeksällä senttimetrillä vuoteen 2100 mennessä. Matalien päästöjen vaihtoehdossa se nostaisi veden pintaa noin kolmella senttimetrillä. Nämä luvut tulevat lisäyksenä siihen, mitä on jo aiheutunut lämpötilojen noustessa esiteolliselta ajalta meidän päiviimme.
Tutkimusryhmä analysoi myös Etelämantereen jääpeitettä hahmottaakseen, paljonko edessä oleva lämpötilojen nousu lisää meren pinnan nousua jo tähän mennessä tapahtuneen lämpenemisen vaikutusten lisäksi. Etelämantereen jääpeitteen supistumista on vaikeampi ennustaa: lännessä lämpimät merivirrat kuluttavat suuria jäähyllyjä pohjasta käsin, mikä vähentää jään määrää, kun taas Etelämantereen itäpuolen valtavan jäätikön massa voi kasvaa, koska kohonneet lämpötilat lisäävät lumisateita.
Mahdollinen vaihteluväli on tämän myötä suuri. Jäätikön muutokset voivat ääripäissä joko laskea merenpintaa 7,8 senttimetriä tai nostaa merenpintaa 30 senttimetriä vuoteen 2100 mennessä, riippuen ilmastoskenaariosta ja käytetyistä ilmastomalleista. Ennusteiden mukaan eniten jäätikköä katoaisi Etelämantereen länsipuolella, mistä aiheutuisi kaikkein lämpimimmissä olosuhteissa jopa 18 senttimetrin merenpinnan nousu vuoteen 2100 mennessä.
– Amundseninmeren alue läntisellä Etelämantereella ja Wilkesinmaa itäisellä Etelämantereella ovat herkimpiä valtameren lämpenemiselle ja vaihtuville virtauksille, ja ne menettävät jatkossa edelleen suuria määriä jäätä, kertoo Nasan jäätutkija Hélène Seroussi, joka johti Etelämantereen jääpeitteiden mallintamista ISMIP6-tutkimuksissa.
Uudet tulokset auttavat laatimaan IPCC:n kuudetta raporttia, jonka on määrä tulla julki vuonna 2022.
Etelämantereen mannerjäätikön peruskallion korkeusmalli. Nykyinen merenpinta on merkitty keltaisella ja jäätikön alla merenpinnan tasoa alempana oleva peruskallio on merkitty vaaleansinisellä. Alueilla, joissa peruskallio on merenpinnan alapuolella, on riski, että jäätikkö on epävakaa ja vetäytyy. Visualisointi: CSC.
Mitattuja jäävirtojen nopeuksia esitettynä Etelämantereen mannerjäätikön yläosan korkeusmallin päällä. Nopeimmat virtausnopeudet ovat useita kilometrejä vuodessa. Visualisointi: CSC
NASAn tiedote: Emissions Could Add 15 Inches to 2100 Sea Level Rise, NASA-Led Study Finds
Lisätietoja:
Rupert Gladstone, Arktinen keskus, Lapin yliopisto (tutkimus)
rupert.gladstone@ulapland.fi
+49 152 5878 4656
Thomas Zwinger, Tieteen tietotekniikan keskus CSC (Elmer-ohjelmisto)
thomas.zwinger@csc.fi
+358503819538