Uutiset 2020
 
15.12. Polar willow shrub from the High Arctic_Spitsbergen_photo by Agata Buchwal_P1010099.jpg
Varpukasvillisuutta Huippuvuorilla. Kuva: Agata Buchwal

Merijään väheneminen vaikuttaa arktiseen pensaskasvillisuuteen

15.12.2020

Arktiset pensaat ovat maapallon pohjoisimpien osien yleisimpiä puuvartisia kasveja. Puiden tapaan myös pensaat muodostavat vuotuisia kasvurenkaita. Kasvurenkaat kertovat menneistä ilmasto-olosuhteista sekä siitä, kuinka nykyinen muuttuva ilmasto vaikuttaa niiden kasvuun.

Arktinen merijää on vähentynyt jyrkästi viimeisten kahden vuosikymmenen aikana. Samaan aikaan tundran pensaat ovat monin paikoin yhä runsaampia. Uusi tutkimus osoittaa, että arktisen merijään vähenemiseen on liittynyt joillakin alueilla pensaiden kiihtynyttä kasvua ja kasvun vähenemistä toisilla, yleensä kuivemmilla alueilla.
Tutkimus julkaistiin Proceedings of the National Academy of Sciences of the United States of America -julkaisussa. Kansainvälistä tutkimusryhmää veti Agata Buchwal Poznanin Adam Mickiewiczin yliopistosta, Puolasta ja siinä oli mukana myös tutkimusprofessori Bruce Forbes Lapin yliopiston Arktisesta keskuksesta.

Tutkimuksessa selvitettiin vuosirenkaiden avulla pensaiden kasvun suhdetta merijään määrään sekä ilman lämpötilan ja sadeolosuhteiden muutoksiin. Tutkimusaineisto koottiin Alaskasta, Kanadan arktiselta alueelta, Grönlannista, Huippuvuorilta ja Siperiasta. 

Vaikka arktisen tundran muuttuminen vihreämmäksi ja ruskeammaksi on saanut yhä enemmän huomiota viime vuosikymmenen aikana, vähemmälle huomiolle on jäänyt merijään vähenemisen merkitys kasvillisuuden muutoksiin. 

Suurin osa arktisen alueen pensaista hyötyy merijään vähenemisen aiheuttamasta lämpimämmästä ilmastosta ja niiden kasvu kiihtyy. Huomattavalla osalla pensaita kasvu on kuitenkin vähitellen heikentynyt. Poikkeavat pensaiden kasvuvasteet merijään vähenemiseen selittyvät sillä, että alueelliset muutokset merijään laajuudessa yhdistyvät voimakkaasti paikallisen lämpötilan ja kosteuden saatavuuden muutoksiin. Erityisesti alueille, joissa pensaat kasvoivat vähemmän merijään vähenemisen myötä, oli ominaista yhä kuivemmat olosuhteet, jotka haittasivat pensaiden kasvua.

Bruce Forbesin johtama tiimi on kerännyt tutkimusaineistoa Länsi-Siperiassa vuodesta 2005.

– Meillä on nyt kronologia, joka ulottuu yli 100 vuoden taakse. Vuosina 2011–2014 tarvitsimme korkeita kumisaappaita päästäksemme Jamalin niemimaan soille ja puroille, joissa pajut kasvavat. Kesään 2017 mennessä nämä samat kosteikot ja vesiväylät olivat kuivuneet niin paljon, että pystyin ylittämään ne lenkkareissa ilman että jalkani kastuivat. Nenetsit, jotka harjoittavat alueella poronhoitoa sanoivat, etteivät he olleet koko elinaikanaan nähneet maisemaa niin kuivana, kertoo Forbes.

Buchwalin mukaan tundran erilaistuvien kasvutapojen vaikutukset voivat olla niin paikallisia kuin globaaleja ja koskea esimerkiksi hiilenottokykyä ja heijastuvuutta eli ns. albedo-vaikutusta. Tundra-alueet, joilla pensaiden kasvu on runsasta, voivat potentiaalisesti ottaa ja varastoida enemmän hiiltä ilmakehästä. Sen sijaan alueilla, joilla kasvu heikentyy, voi käydä päinvastoin ja hiilen varastointikyky heikkenee. 

– Tundran pensaat eivät tarjoa pikavastauksia ilmastonmuutoksen vaikutuksista Arktiselle alueelle, vaan ne kerryttävät vuosi vuodelta kärsivällisesti lisätietoa vuosirenkaisiinsa. Meidän tehtäväksemme jää oppia niistä, toteaa Buchwal. 


Julkaisu verkossa:
Divergence of Arctic shrub growth associated with sea ice decline
Proceedings of the National Academy of Sciences of the United States of America

Lisätietoja:
Bruce Forbes
Tutkimusprofessori
Arktinen keskus, Lapin yliopisto
bruce.forbes(at)ulapland.fi
040 847 9202