Emily Höckert

Tutkijatohtori, yhteiskuntatieteiden tiedekunta

”Miten voisimme tarkastella tuttuja maisemia uusin silmin? Entä minne sijoitamme itsemme maisemaan? Näemmekö itsemme kaiken keskellä vai osana eri toimijoiden välistä yhteiseloa? Matkailututkimuksessa näitä kysymyksiä tarkastellaan erilaisista teoreettisista näkökulmista. Islannissa esimerkiksi on tehty kiehtovaa tutkimusta maisemien vieraanvaraisuudesta – kuten siitä, kuinka erilaiset luonnonympäristöt toivottavat ihmiset tervetulleiksi ja pitävät meistä huolta.

Nykyisessä työssäni ja osana ILA-tutkimusryhmää pohdimme lähimatkailun mahdollisuuksia. Työskentelen Suomen Akatemian rahoittamassa Matkailua lähelle – uusmaterialistinen näkökulma -hankkeessa, jossa etsimme polkuja kohti sellaisia matkailun maisemia, joissa vaalitaan monilajisempaa hyvinvointia. Ympäristökriisi ja toimet sen ehkäisemiseksi tulevat muuttamaan matkailun muotoja, ja siksi on mietittävä lähimaisemissa tapahtuvien elämysten mahdollisuuksia. Olen myös mukana koordinoimassa Kestävät luontokulttuurit ja monilajinen tulevaisuus -tutkimusyhteisön toimintaa yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa. Yhteisön kutsumanimi on Sumu, ja olen todella innostunut näistä 'sumuisista' tutkimusmaisemista.

Olen elänyt lapsuuteni ja nuoruuteni rannikolla. Yksi mielimaisemistani on tyyni merenlahti. Nykyään asun peltojen keskellä, josta pääsee veden äärelle vain ojien yli rakennettuja puusiltoja pitkin. Koen, että metsän reunustama peltomaisema on kuitenkin samalla tapaa rauhoittava ja koskettava kuin merimaisemakin. Eikö olekin olemassa ”savanni-teoria”, jonka mukaan ihmiset ovat kautta aikain suosineet tasaisia ja avoimia maisemia, jotka mahdollistavat vaaran havaitsemisen ajoissa? Perheessämme pari vuotta asunut nuori turvapaikanhakija ei kuitenkaan oikein viihtynyt tämän maiseman äärellä, vaan koki sen jotenkin yksinäisenä ja tyhjänä.

Meillä kaikilla on varmasti itsellemme tärkeitä maisemia, joita pyrimme vaalimaan tai joiden estetiikka on jotenkin rikkoutunut. Koska maisemat ja ihmisen suhde maisemaan ovat jatkuvassa muutoksessa, kysymys maisemien merkityksestä ja muutosten vaikutuksista riippuu siitä, kenen tai minkä toimijan kannalta asiaa tarkastellaan. Tutkijan kannalta kokemukset häiriöistä tai säröistä maisemassa ovat tietenkin kutkuttavia.”

Audiovisuaalisen alan opettajana Max Juntunen työskentelee myös äänimaisemien parissa.

Max Juntunen

Videoilmaisun lehtori, taiteiden tiedekunta

"Maisema on moniulotteisempi asia kuin äkkiseltään voisi luulla. Luontomaisema tai ihmisen rakentama maisema ovat ehkä ne ilmeisimmät, mutta yhtä hyvin maisema voi olla myös mielenmaisema tai äänimaisema. Yleensä maisema liittyy paitsi olemassa olevaan tietoon, myös omakohtaiseen kokemukseen.

Maisema on aina liittynyt jollain tapaa elämääni niin arjessa, työssä kuin unissanikin. Itse asun kaupungissa ja liikun paljon rakennetussa ympäristössä. Työmatkoilla pyrin valitsemaan kulkureittini niin, että saan nauttia luonnon estetiikasta. Usein se tarkoittaa pidempää matkaa, mutta kasvuston, vesistöjen ja monimuotoisen rakennuskannan tarjoama mielihyvä on tärkeämpi kuin nopea perille pääsy.

Työssäni audiovisuaalisen alan opettajana yksi erityinen maiseman osa-alue on äänimaisema. Se tarkoittaa tiettyyn ääni- tai kuulokokemukseen liittyvää äänten kokonaisuutta tietyssä paikassa ja tilassa. Äänimaisemia voi kokea yhtä hyvin rantamaiseman äärellä, meluisassa tehtaassa kuin musiikki- tai teatteriesityksessäkin.

Äänimaisema voi olla myös johonkin ääniteokseen, kuten elokuvaan tai tietokonepeliin luotu äänellinen eli auditiivinen kokonaisuus. Kokijalleen se voi olla miellyttävä, neutraali tai epämiellyttävä tai jotain niiden väliltä. Sanotaan, että elokuvan äänimaisema on paras silloin, kun katsoja ei huomaa sen olemassaoloa.
Itselleni luonnon äänet ovat tärkeimpiä. Luonnossa voi aistia paitsi vuodenaikoja ja säätiloja, myös erilaisia äänellisiä kokonaisuuksia. Usein miellyttävä äänihavainto yhdistyy myös muihin aisteihin, kuten liikkeeseen tai tuoksuihin. Omintakeisia maisemakokemuksia syntyy pakkasen paukkuessa rakennuksen nurkissa, lumen naristessa kenkien alla tai puiden huminan yhdistyessä liikenteen ääniin.

Maisema on niin moniulotteinen asia, että “pilattunakin” se voi tuntua miellyttävältä ja esteettiseltä. Se, mikä on toiselle rumaa, voi olla toiselle kaunista. Tosin esimerkiksi avohakatuista metsäpalstoista on vaikea löytää estetiikkaa. Sama moniulotteisuus pätee äänimaisemiin: kakofonia on useimmiten epämiellyttävää, mutta tiettyyn mielentilaan melukin voi sopia. Ihmisen kuulo on myös valikoiva, ja hajuaistin tavoin sekin voi turtua. Pohjimmiltaan kysymys on siitä, että äänimaisema on enemmän kuin vain ääniympäristön synonyymi: se viittaa siihen, kuinka yksilö tai yhteisö kokonaisuudessaan ymmärtää ääniympäristön sitä kuunnellessaan."

Auni Haapalaa kiinnostaa, miten arktisuus ja luonto ovat läsnä kaupungeissa. Millainen arktinen kaupunki on Rovaniemi?

Auni Haapala

Nuorempi tutkija, Arktisuus muuttuvassa maailmassa -tohtoriohjelma

"Sana maisema tuo ensimmäisenä mieleeni avaran ja laajan näkymän, joka erottautuu muusta ympäristöstä. Sen lisäksi, että maisemat ovat havainnoitavissa maantieteellisesti ja visuaalisesti, ne myös kantavat mukanaan tuoksuja, ääniä, tunnelmia ja merkityksiä. Maisemista ja niiden muutoksista voimme myös tunnistaa sekä historian että kulttuurin kerroksia ja jatkumoja.

Tärkein maisemani avautuu Hailuodossa sijaitsevan mökkimme rannasta. Siellä olen viettänyt monia huolettomia päiviä elämäni kaikkina kesinä. Maisema on täynnä muistoja, ja tunnen sen kaikilla aisteillani. Lokit ja kalatiirat kirkuvat, tuuli puhaltaa tauotta, dyynien takana Perämeri kuohuu taivaanrantaan saakka ja hiekkaranta levittäytyy silmänkantamattomiin. Tuuli tuoksuu merivedeltä, levältä ja hiekalta. Toinen paikka, jossa tunnen olevani kotonani, ovat tunturit. Aina kun mahdollista, suuntaan mielelläni tunturimaisemiin.

Väitöskirjatyössäni tutkin kaupunkien ja arktisen luonnon hyödyntämisen välistä suhdetta Rovaniemellä sekä Tromssassa. Kaupunkimaiseman havainnointi on saanut pohtimaan monia kysymyksiä. Miten arktisuus ja luonto ovat läsnä kaupungeissa?

Kuinka kaupungit ovat rakentuneet tietynlaisiksi? Arktinen kaupunkitutkimus kertoo, että monet kaupungit ovat alun perin ei-paikallisten suunnittelemia ja työtä on ohjannut halu joko modernisoida pohjolaa etelän kaupunkimalleja mukaillen tai vahvistaa arktisuuden mielikuvaa.

Arktisen maiseman tyypillinen, vakiintunut kuvasto tuntuu piirtävän kuvaa mystisestä, villistä pohjolasta. Siihen liittyvät usein jäätiköt, lumiset erämaat ja jääkarhut sekä karuus, kylmyys ja tyhjyys. Lisäeksotiikkaa tuo pohjoinen ilmasto.

Rovaniemellä talvista kaupunkimaisemaa tuntuu hallitsevan ”ikuinen joulu” ja arktinen mystiikka. Se puhuttelee ehkä turisteja, mutta voi helposti vieraannuttaa paikallisia omasta lähiympäristöstään. Ilmaston lämmetessä arktinen maisema on toki saanut myös globaalia merkittävyyttä.

Koen, että maiseman voi pilata kokemus siitä, ettei itse pysty vaikuttamaan siinä tapahtuviin muutoksiin. Ihminen kiinnittyy paikkoihin ja maisemiin, ja ne vaikuttavat hyvinvointiimme. Niin ollen ei ole yhdentekevää, millaisia maisemia eteemme avautuu esimerkiksi kodin ikkunasta tai matkalla töihin, kouluun tai päiväkotiin."