Teema
 
Rosa Maria Ballardini ja Rob van den Hoven van Genderen istuvat tuoleilla katsoen kameraan.
Rosa Ballardinin ja Rob van den Hoven van Genderenin mukaan empatia kuuluu oikeusjärjestelmään. Kuvat: Ville Rinne

Oikeus tarvitsee empatiaa

4.4.2022

Empatia on keskeisessä roolissa kansalaisten oikeustajussa, mutta ei sitä varmaan puolueettomuuteen pyrkivässä oikeusjärjestelmässä huomioida – vai huomioidaanko?

Teksti: Marjo Laukkanen

– Koska empatia muodostaa perustan moraaliselle käyttäytymiselle, voisi olettaa, että se olisi olennainen osa oikeusjärjestelmää. Luohan laki normeja, jotka säätelevät yhteiskunnallista käyttäytymistä, sanovat professori Rosa Ballardini ja työelämäprofessori Rob van den Hoven van Genderen.

Rosa Ballardini on erikoistunut immateriaalioikeuteen ja kiinnostunut erityisesti rajapinnoista oikeuden, teknologian ja kestävyyden välillä. Rob van den Hoven van Genderen on puolestaan työskennellyt pitkään teknologiaan liittyvien kysymysten parissa niin asianajajana kuin oikeustieteilijänä.

– Yleensä me asianajajat emme puhu empatiasta, sillä lain pitäisi olla objektiivista, kun taas empatia on pohjimmiltaan subjektiivista, Ballardini sanoo.

Silti empatiaa tarvitaan. Ballardinin ja van den Hoven van Genderenin mukaan esimerkiksi tekoälyn hyväksyminen yhteiskunnassa edellyttää sen kehittämistä empaattisella ja ihmiskeskeisellä otteella.

– Tekoälyä koskevassa lainsäädännössä empaattiset periaatteet, kuten reiluus ja avoimuus, luovat perustan tekoälyn hyväksymiselle ja luottamukselle yhteiskunnassa. Robotit tarvitsevat empatiaa, ja samoin tarvitsevat niitä säätelevät lait.

Kide_1_2022_oikeusjaempatia_01.jpg

Tekoäly tekijänä – kääk

Tekijänoikeudet keskittyvät nimensä mukaisesti tekijään, jonka työtä ne suojaavat. Ballardinin mukaan järjestelmä vaikuttaa päällisin puolin toimivalta, mutta ongelmia syntyy esimerkiksi silloin, kun mukana on tekoäly.

– Tekoäly voi luoda taideteoksen, kuten maalauksen tai musiikkikappaleen, mutta nykyisen laintulkinnan perusteella tekijänoikeudet voivat kuulua vain ihmiselle.

Kimurantti asetelma herättää kysymään, miten voidaan erottaa, onko tekijänä ihminen, tekoäly vai molemmat.

– Tämä on jo johtanut tilanteisiin, jossa ihminen vaatii tekijänoikeutta teokseen, jota hän ei ole itse tehnyt.

Ballardinin mukaan ongelman voisi ratkaista niin, että tekoäly hyväksyttäisiin osaksi tekijänoikeuslainsäädäntöä ja hyödynnettäisiin empaattisia lähestymistapoja. Yksi keino on antaa tekoälylle oikeushenkilön asema, samaan tapaan kuin esimerkiksi yrityksille tai yhteisöille.

– Ehdotamme, että tekijänoikeuslainsäädännössä joko yleisesti tai ainakin joissakin tietyissä tapauksissa, kuten tekoälyn säätelyssä, järjestelmään voitaisiin lisätä empaattisia elementtejä.

Empaattisilla elementeillä Ballardini tarkoittaa empatiaa oikeussubjektien eli luonnollisten henkilöiden ja oikeushenkilöiden kesken. Otetaan esimerkiksi tilanne, jossa kaksi taideteosta ovat hyvin toistensa kaltaisia. Jos tekijöinä on kaksi ihmistä, he samankaltaisuuden huomattuaan olisivat luultavasti yhteydessä toisiinsa, joko suoraan tai ehkä asianajajiensa välityksellä. Mutta mitä jos toisen teoksen on tuottanut ihminen, toisen tekoäly? Ballardinin mukaan tekoälyä voisi tässä tapauksessa edustaa ihminen – ehkä joskus tulevaisuudessa jopa tekoäly itse.

”Empatia on ajatonta”

Asianajajana työskennellessään van den Hoven van Genderen on huomannut, että sopimuksista neuvoteltaessa suurin osa ongelmista syntyy, kun osapuolet eivät ymmärrä toisiaan lainkaan tai ymmärtävät toisiaan väärin.

– Tarvitaan kognitiivista empatiaa eli toisen tunteiden tunnistamista ja ymmärtämistä. On paljon helpompaa onnistua neuvotteluissa, kun yrittää asettua toisen ihmisen saappaisiin ja miettii, miten itse silloin reagoisi.

Van den Hoven van Genderenin mukaan empatian rooli on erilainen siviilioikeudessa ja rikosoikeudessa. Siviilioikeudessa voidaan pyrkiä asettumaan toisen asemaan, kun taas rikosoikeudessa pyritään ymmärtämään olosuhteita. Van den Hoven van Genderenin mielestä empatian pitäisi olla myös osa tuomarin työtä, jonka pitää lain lisäksi ymmärtää osapuolten olosuhteet.

– Psykologisen koulutuksen pitäisi kuulua asianajajien koulutukseen. Ongelmana on, että asianajajat edustavat yleensä yhtä osapuolta ja oikeuskäsittely nähdään taisteluna. Se on mielestäni väärä tapa ratkaista ongelmia.

Van den Hoven van Genderenin mukaan etiikka ja moraali ovat riippuvaisia ajasta ja kulttuurista, mutta empatia on ajatonta.

– Empatiassa on aina kyse toisten ymmärtämisestä. Se on perusta, jolla on oikeustieteissä enemmän arvoa kuin etiikalla tai moraalilla.