Teksti & kuvat: Tapio Nykänen

Sopivaa poroa saatetaan katsoa jo tunturissa tai silloin, kun eloa tuodaan aitaan erotuksia varten. Saattaa olla, että poro valitaan vasta kaarteessa tai kirnussa. Omaksi ruoaksi tuleva poro voi olla lihava vasa tai vaikkapa runo, joka ei ole kantanut vasaa edellisenä keväänä. Jotkut pitävät vahvasta mausta ja valitsevat syömäporoksi suuren hirvaan.

Jos poro otetaan kiinni kirnussa, se vedetään sarvista perheen konttoriin tai kokonaan aidan ulkopuolelle. Sitten poro tapetaan. Pulttipistoolia käytettäessä loppu on nopea. Pultti lävistää otsan ja tainnuttaa eläimen. Kuolema varmistetaan laskemalla porosta veret. Sydän lyö vielä hetken, kunnes pysähtyy. Katse sammuu ja silmä lasittuu.

Nylkemiseen ja paloitteluun on erilaisia tapoja. Alueilla on omia tyylejään ja joskus perheilläkin. Talja irrotetaan käsin, nyrkillä työntämällä. Ruumis höyryää ja haisee, mutta ei niin läpitunkevasti kuin esimerkiksi hirven ruho. Lämmin elämä tuntuu vielä nylkijän käsissä. Vaikka olisi pakkanen, sormet eivät palellu.

Käsittely on käsityötä siinä kuin vaikkapa veistäminen. Ruhosta irrotetaan paistit, lavat, sisäelimet, selkä, kaula, rinta, pää ja kyljet. Ulkofileet saatetaan jättää kylkiin paikoilleen. Melkein kaikki eläimen osat syödään tai käytetään muuten hyödyksi. Ajatellaan, että kun poro antaa elämänsä, on velvollisuus ottaa se vastaan huolellisesti ja kunnioittaen.

Paimenet tuntevat monet poronsa näöltä jo kauempaa. Vasoina ne ovat käyneet sylissä merkattavina ja hellittävinäkin. Heikoille on annettu ruokaa jopa suoraan suuhun. On eletty yhdessä eloisa elämä, jota seuraa kauhea, kaunis kuolema ja aina uusi syntymä.

Kaupaksi menevien porojen kohtalo on yleensä vähän erilainen. EU:n elintarvikkeisiin liittyvät säädökset lakkauttivat valtaosan kenttäteurastamoista, joissa poroja aikaisemmin käsiteltiin. Nyt myyntiin menevät porot lastataan eläinkuljetusautoihin ja rahdataan teurastettavaksi satojenkin kilometrien päähän. Viimeinen matka on outo ja kolkko. Karsinoihin mahtuu kuudesta kahteentoista poroa, natisevassa katossa on hehkulamppu.

Viimeisen ateriansa myytävät porot usein syövät vielä kotona. Jos kauppaporot on eroteltu kauempana, kuljetetaan kauppatokka lastausaidalle hitaasti. Porot saavat kaivaa ruokaa rauhassa ja elää vielä hetken tunturielämäänsä. Paimenet odottavat ja antavat tokan kulkea luonnollisessa rytmissään.

Tuntureissa ja metsissä on ihmisen lisäksi muitakin, jotka mielivät päästä käsiksi poroeloon. Varsinkin ahmaäijä on tehokas ja ahnas tappaja. Se liikkuu pahalla ilmalla, kun paimenet eivät näe kulkea. Ahma iskee kiinni poron niskaan ja selkään, josta se puree palan irti. Äijä tekee ruokavarastoa, josta pitäisi riittää pitkäksi aikaa sekä sille itselleen että riutoille, jotka seuraavat tappajan jäljissä. Ahmaa ei lainkaan haittaa, että porot eivät aina kuole heti vaan vasta ajan päästä. Silloin lihakin pysyy tuoreena pidempään.

Myrskyn jäljiltä paljastuu raatoja ja raanakkoja. Varsinkin kärsivien porojen löytäminen riipaisee poropaimenta. Ahma tuntuu julmalta, vaikka samalla tiedetään, että se vain yrittää parhaansa omalla tavallaan.

Myös sudet, karhut, kotkat, ilvekset ja ketut ottavat omansa. Monia saalistajia eivät pidättele edes tarhat. Ne tulevat yöllä aitojen yli tai ali ja katoavat samaa tietä vasa mukanaan.

Ihmistoimintaa ja siten myös poroelinkeinoa voidaan hallita ja säädellä monin tavoin. Parhaatkaan poliittiset päätökset tai tukijärjestelmät eivät kuitenkaan täysin poista sitä jännitettä, joka elämän ja kuoleman melankoliseen sykliin liittyy. Se ei katoa myöskään teknologisen kehityksen myötä. Poroihmisen käsissä kulkevat katkeransuloisena virtana elämä ja kuolema.

Kirjoittaja on politiikkatieteiden yliopistonlehtori. Hän tutkii poroelämää ja naapuruuksia Pohjois-Lapissa.