TERHI RINTAMÄKI
Väitöskirjatutkija, yhteiskuntatieteiden tiedekunta
”Tutkin väitöskirjassani henkirikosruumiiksi kutsumani väkivaltaruumiin matkaa rikospaikalta hautaan. Olen pyrkinyt pääsemään mahdollisimman lähelle tutkimuskohdettani ja hänen maailmaansa avatakseni uusia näköaloja vainajan matkaan. Tutkimukseni suurin eettinen kysymys kuuluu: onko ruumis ihmissubjekti vai todisteobjekti? Vastaus heijastaa eettistä sijoittumista ja ohjaa sopivuudentajun soveltamista käytännössä.
Tiedostan, että tutkimusasetelmani on poikkeuksellinen, ja tutkimukseeni liittyvät eettiset kysymykset ovat laajoja. Väkivaltakuolema aiheena ei voi täysin avautua elävälle, koska inhimillinen tieto on vajavaista. Sosiologina katse on tiivistettävä väkivaltakuoleman kautta avautuvaan sosiaaliseen maailmaan. Sen myötä eettiset kysymykset laajentuvat varsinaista tutkimuskohdetta etäämmälle. Aiheen arkaluontoisuus on vaatinut hienotunteisuutta, minkä takia itsesensuuri on ollut välillä ankaraa.
Vahingoittamisen välttäminen on tärkeä eettinen periaate. Tutkimuksessani siihen on liittynyt erityisesti ruumiiden ja muiden tutkimukseen osallistuneiden tunnistettavuuden poistaminen. Yksilöllisten seikkojen lisäksi myös henkirikostekojen yksityiskohdat olen jättänyt sanoittamatta.
Eettisten kysymysten pohdinta on pitkälti sijoittautumista ja itsen peilaamista tutkimusympäristöön. Sijoittautuminen helpottaa valintojen hahmottamista ja perustelua. Olen asettanut väkivaltarikoksen uhrin eräänlaiseksi tutkimukselliseksi omantunnon peiliksi. Tämä ajatus on auttanut jatkamaan ja katsomaan tutkimusaluettani laajemmin. Tutkimukseni aikana yllättävää on toisaalta ollut juuri tutkimukselliseen sijoittautumiseen liittyvien eettisten pohdintojen painokkuus sekä oman rajallisuuteni tunnistaminen.
Tutkimukseni on jo varsin pitkällä mutta toistaiseksi vailla rahoitusta. Viime aikoina olen pohtinut ajan jakamista työnhaun, rahoituksen hakemisen, tutkimuksen edistämisen ja muiden tärkeiden asioiden välillä keskittyen lähinnä viimeiseen. Orientoidun kuitenkin jo hengähdystauon jälkeiseen paluuseen tutkimukseni äärelle."
PETRA FALIN
Lapin yliopiston tutkimusetiikan tukihenkilö
Lapin korkeakoulukonsernin eettisen toimikunnan sihteeri
"Työssäni näen tutkimusetiikan kaksi ääripäätä: eettisessä toimikunnassa käsittelen tutkimussuunnitelmia koskevia lausuntopyyntöjä ja niihin liittyviä ennakkoarviointeja. Toisessa roolissani toimin tutkijoiden puolueettomana ja luottamuksellisena tukihenkilönä tilanteessa, jossa on syntynyt epäily hyvän tieteellisen käytännön loukkauksesta. Omalta osaltani pyrin edistämään sitä, että yliopistotason ohjeet ja prosessit ovat selkeästi aukikirjoitettuja ja tukevat tutkimuksen toteutusta sekä ongelmien ratkaisua.
Tutkimusetiikan piiriin kuuluvat kaikki tutkimukseen liittyvät eettiset ratkaisut. Yksinkertaisimmillaan tutkimusetiikka voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että pohditaan, keitä tutkimukseen osallistuu ja miten osallistujia informoidaan. Vaikeampia kysymyksiä tulee vastaan yleensä silloin, kun tutkimus voi aiheuttaa riskejä osallistujille, tutkijalle tai ympäristölle. Hyvin sensitiivisissä aiheissa yleinen eettinen haaste on se, että tutkimuksen avoimuuden ja yksityisyydensuojan vaatimus tuntuvat olevan ristiriidassa keskenään.
Yleisesti ottaen tutkimusetiikka on oleellinen osa tutkimuksen laatua. Tutkimusetiikan lisäksi puhutaan hyvästä tieteellisestä käytännöstä. Se tarkoittaa toimintatapoja, joilla ylläpidetään luottamusta tieteeseen: rehellisyyttä, huolellisuutta ja avoimuutta.
Tutkimuksen eettisyyttä varmistetaan eettisen ennakkoarvioinnin kautta ja noudattamalla eettisiä periaatteita. Aukikirjoitetut eettiset periaatteet ovat tutkijan tukena, mutta viime kädessä vastuu on tutkijalla itsellään. Tärkeää on, että tutkija kokee toimineensa oikein ja osaa perustella eettiset ratkaisut.
Työssäni olen myös nähnyt, että käsitykset eettisyydestä vaihtelevat maittain ja kulttuureittain. Ei ole olemassa yhtä, yhteisesti jaettua näkemystä eettisestä tutkimuksesta. Kaikissa kielissä ei ole edes termejä tutkimusetiikalle. Tämä on yksi monista haasteista, joita kohtaan työssäni tutkimusetiikan tukihenkilönä."
SOILI NYSTÉN-HAARALA
Tutkimusvararehtori, Lapin yliopisto
Professori, oikeustieteiden tiedekunta
"Tutkimusetiikka voidaan kiteyttää sanaan rehellisyys. Tutkimuksen täytyy olla luotettavaa ja tutkijan tulee päästä tuloksiin laadukkaalla ja luotettavalla tavalla. Mikään ei syö tutkimuksen uskottavuutta niin paljon kuin ilmi tulleet, vääristyneet tutkimustulokset. Eettinen tutkimus kannustaa yhteistyöhön ja avoimuuteen.
Voisi luulla, että eettisyys tutkimustyössä olisi itsestäänselvyys. Se on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty. Pitkän urani aikana olen törmännyt niin plagiointiin, yhteisten tutkimustulosten ottamiseen omiin nimiin kuin ideoiden varastamiseen. Olen nähnyt tutkimusjohtajien joutuvan vaikeuksiin, kun he eivät ole havainneet epärehellisyyttä tutkimusryhmässään. Tutkimusetiikan opettaminen ei ole aivan yksinkertaista.
Opiskelijoiden tutkimusetiikan ongelmat voidaan usein laskea tietämättömyyden ja osaamattomuuden piikkiin. Aikaisemmin tutkimusetiikkaa ei edes opetettu. Pelkkä luentosulkeinen ei välttämättä riitä, sillä eettinen tutkimus opitaan käytännössä ja eettinen asenne täytyy sisäistää. Haavoittuvien ryhmien kanssa toimiminen vaatii erityistä herkkyyttä, jota on myös mahdollista oppia. Paras tapa oppia tutkimusetiikkaa on ongelmalähtöisyys sekä opiskelu eettisesti tiedostavassa
ja vastuullisessa tutkimusryhmässä.
Lapin yliopistossa on nykyisin jo runsaasti tutkimusetiikan opetusta. Meillä toimii myös ihmistieteiden eettinen toimikunta, joka tekee ennakkoarvion niissä tapauksissa, joissa tutkimukseen saattaa liittyä eettisiä ongelmia. Haasteet tutkijan täytyy kuitenkin itse hoksata. Eettisten rikkeiden mahdollisuus tulisi minimoida jo etukäteen varmistamalla, ettei niitä tarvitse käsitellä jälkikäteen, kun vahinko jo on tapahtunut.
Eettiset kysymykset ovat läsnä myös meidän kaikkien arjessa. Oma äitini on hoitokodissa, mihin liittyy paljon eettisiä kysymyksiä ja haasteita. Vanhojen ja sairaiden ihmisten kohtelu ei aina ole arvokasta, kun samaan aikaan yhteiskuntaamme vaivaa huutava resurssipula. Tällä hetkellä yksi eettinen kysymys, joka koskee meitä kaikkia, on vastuun ottaminen maapallon tilasta ja säilymisestä."
Teksti: Maria Paldanius
Kuvat: Elli Alasaari