Teema
 
kide_2_2020_sallajutila.png
Salla Jutilan mukaan vertaismajoitus herättää voimakkaita tunteita.

Rinnakkaiseloa

3.11.2020

Miten sujuvat uudet, vanhat ja hetkelliset naapuruussuhteet Lapissa?

”Ymmärrän naapuruuden rinnakkaiselona, jossa jaetaan jotain jokapäiväisessä elämässä läsnä olevaa, joka ei kuitenkaan ole yhteistä. Jaettujen tilojen sisällä on omat reviirit, joiden yli ollaan tekemisissä mutta joita ei ylitetä. Parhaimmillaan naapuruus on sujuvaa ja tasapainoista ja osin itsestään selvää. Tietoiseksi se muuttuu silloin, kun yksi osapuoli aiheuttaa häiriötä muille.

Olin projektipäällikkönä ennen koronapandemiaa toteutetussa hankkeessa, jossa selvitettiin vertaismajoituksen haasteita ja mahdollisuuksia. Kävi ilmi, että Rovaniemellä vertaismajoituksen eli airbnb-toiminnan kysyntä ja tarjonta ovat kasvaneet räjähdysmäisesti. Kaupungin asukaslukuun suhteutettuna kasvu on ollut maailman suurinta. Ilmiö on näkynyt niin lehtiotsikoissa, somessa, taloyhtiöiden ja kaupunginhallituksen kokouksissa, kahvipöytäkeskusteluissa kuin katukuvassakin.

Vertaismajoitus on yhteiskuntaa läpileikkaava ilmiö, joka herättää tunteita ja kiinnostusta mutta myös epätietoisuutta. Haasteita asettavat esimerkiksi turvallisuus- ja vastuukysymykset, epäreiluksi koettu kilpailutilanne, häiriökäytös ja näkemyserot. Suurimpana haasteena on toiminnan määrittelyn ja sääntelyn hankaluus eli se, miten ja missä tilanteissa eri lakeja tulisi soveltaa.

Vertaismajoitus voi tarjota monenlaisia mahdollisuuksia. Sen myötä matkailun hyödyt laajenevat suurten majoitusyritysten ohella myös yksittäisiin ihmisiin ja laajemmille alueille. Se kannustaa avoimeen naapuruuteen sekä eri toimijoiden ja erityisesti paikallisten viranomaisten väliseen yhteistyöhön. Vertaismajoitus pakottaa myös näkemään, ettei kukaan voi elää omassa lokerossaan ilman kontaktia naapuriin.

Tällä hetkellä tilanne matkailualalla on aivan toinen kuin vuoden alussa. Myös tammikuussa päättyneen hankkeemme tulokset kuvastavat aikaa ennen pandemiaa. Nyt on ajankohtaista pohtia matkailun ja vertaismajoituksen tulevaisuutta. Miten toimintaa tulisi jatkossa kehittää niin, että se palvelisi kaikkia osapuolia myös pandemian jälkeisessä ajassa?”

Salla Jutila
Yliopisto-opettaja, Matkailualan tutkimus- ja koulutusinstituutti, yhteiskuntatieteiden tiedekunta

Raja on ollut yhdistävä tekijä

kide_2_2020_minnanousiainen.png
Minna Nousiaisen lapsuudessa yksi perheen lähikaupoista oli Ruotsin puolella.

”Olen kasvanut Pellossa, Suomen ja Ruotsin rajalla. Lapsuudessa kanssakäyminen rajan yli oli luonnollista ja arkipäiväistä. Naapurimaan kilvillä varustettuja autoja näkyi molemmin puolin rajaa päivittäin. Rajajoen toisella puolella käytiin niin sukulaisissa, kaupassa kuin erilaisissa tapahtumissakin. Kommunikointi tapahtui molemmin puolin rajaa joko suomeksi tai meän kielellä. Rajaseudun asukkaiden välinen naapuruus merkitsi sopuisaa ja mutkatonta yhteiseloa, tuttuutta ja avoimuutta.

Ruotsin kauppa oli yksi perheemme lähikaupoista. Sinne oli lapsuudenkodista reilun kilometrin matka. En muista, että sieltä olisi haettu erityisesti mitään, mitä ei Suomesta saanut. Jotkut asiat vain oli tapana hakea Ruotsista ja tietyt tuotteet olivat halvempia. Lapsena ja nuorena minua kiinnosti erityisesti erilainen herkkuvalikoima, kuten ”kengännauhat” eli lakritsinauha, Ruotsin suklaa ja jätskit, joita tuli ostettua usein.

Olen asunut jo pitkään muualla, Suomessa ja ulkomailla. Vanhempani ja monet sukulaiseni asuvat yhä Pellossa, ja meillä on siellä myös kesäpaikka. Nykyinen asuinpaikkani Rovaniemellä mahdollistaa sen, että pääsen käymään Pellossa helposti. Etenkin kesällä länsiraja kutsuu usein. Samalla tulee yleensä pistäydyttyä kaupassa Ruotsin puolella. Ostoskoriin saattaa silloin päätyä lapsuudesta tuttuja herkkuja, myös niitä kengännauhoja.

Vaikka koronan aiheuttama rajasulku ei suuresti näy omassa arjessani, rajavalvonta on ollut hätkähdyttävä näky vapaaseen liikkumiseen tottuneelle. Tunnelma on eri kuin 80-luvulla. Rajasulun vaikutukset tuntuvat erityisesti niiden ihmisten arjessa, joilla on perhettä ja sukua, töitä tai vapaa-ajan asunto joen toisella puolella. Raja on aina ollut alueen ihmisille yhdistävä tekijä. Nyt raja on kuitenkin tullut yhteisön keskelle tavalla, jota en ole kotiseudullani aiemmin kokenut.”

Minna Nousiainen
Suunnittelija, kansainvälistymispalvelut

 

Kulttuurien rinnakkaiselo on hidas prosessi

kide_2_2020_dilixiatibolati.png
Dilixiati Bolati on ollut maahanmuuttaja syntymästään saakka.

”Naapuruus on minulle hyvin nostalginen sana. Se kuvastaa paitsi samaan yhteisöön kuuluvia ihmisiä myös tunnetta siitä, että on itse osa sitä yhteisöä. Itse olen ollut maahanmuuttaja syntymästäni saakka. Etniseltä taustaltani olen turkkilainen, mutta kasvoin Luoteis-Kiinassa. Se oli todellinen kulttuurien sulatusuuni, jossa monet etniset vähemmistöt elivät naapureina rinta rinnan.

Suomessa olen asunut nyt kahdeksan vuotta, joista Rovaniemellä neljä. Aika täällä on ollut ihmisenä kasvamiseni kannalta todella arvokasta. Vaikka Suomessa uudelle naapurille ei leivota tervetuliaispiiraita, kuten vaikkapa Turkissa, täällä naapurit ovat aina toistensa tukena.

Työskentelen koordinaattorina Business Ladies -hankkeessa, joka tarjoaa vertaistuellisen verkoston maahanmuuttajataustaisille yrittäjänaisille. Heitä yhdistää yrittäjähenkinen ajattelutapa. He näkevät ympärillään enemmän mahdollisuuksia kuin ongelmia ja ovat valmiita muuttamaan asioita, joita täytyy muuttaa. Se asenne edistää sopeutumista suomalaiseen yhteiskuntaan.

Rovaniemi on kuulemma paljon kansainvälisempi kaupunki kuin vielä kymmenen vuotta sitten. Siitä kertoo jo sekin, että korona-aikana tänne avautui kaksi uutta, maahanmuuttajanaisen omistamaa ravintolaa, korealainen Hanki ja vietnamilainen Saigon. Turisteja ei ole ollut, mutta paikalliset ovat ottaneet molemmat omakseen.

Nähdäkseni maahanmuutto ei vielä korostu suomalaisessa naapuruudessa. Kulttuurien rinnakkaiselo on hidas prosessi, jonka tuloksia voidaan arvioida vasta pitkän ajan kuluessa. Usein haasteena ja hidasteena on kielimuuri. Kieli ja kommunikointitaidot ovat kaiken yhteistyön keskiössä. Työssäni olen kuitenkin saanut nähdä, miten moni maahanmuuttajanainen on löytänyt paikallisia ystäviä esimerkiksi harrastusten kautta. Se on yksi keino edistää kulttuurien välistä yhteistyötä ja samalla myös naapuruussuhteita.”

Dilixiati Bolati
Yrityskoordinaattori, Business Ladies -hanke, Arktinen keskus

Teksti Maria Paldanius
Kuvat Elli Alasaari