Teksti: Sari Väyrynen
Kuva: Elli Alasaari

Viime kesänä professori Kirsi-Maria Halonen kollegoineen kohtasi tutkijalle harvinaisen tilanteen: Suomen hallitusohjelmaan oli sisällytetty kolme sivua niistä suosituksista, joita he olivat tehneet julkisten hankintojen säästökeinoista.

Taustalla oli pitkäjänteinen, monitieteisen tutkijaryhmän työ. Oikeustieteilijä Halonen ja taloustieteilijät Turun yliopistosta, Aalto-yliopistosta ja Hankenilta ovat yhdessä tutkineet julkisten hankintojen kilpailua ja tehokkuutta ilmiönä jo viiden vuoden ajan.

– Yhdistämällä empiiristä taloustiedettä ja oikeustiedettä olemme saaneet esiin julkisten hankintojen kausaalivaikutuksia. On tullut esimerkiksi ilmi, että hankinnoissa kilpailua on vähän ja niihin liittyvät tietoaineistot ovat puutteellisia, hajallaan eri tahoilla eikä niitä pysty yhdistämään tarkoituksenmukaisesti. Nykyisessä tilanteessa on vaikeaa arvioida, mitä tapahtuu kilpailutusten jälkeen. Selvityksemme mukaan hankintalakia muuttamalla voitaisiin säästää satoja miljoonia euroja vuodessa, Halonen kertoo.

Kun tuloksia tiivistettiin suosituksiksi alkuvuonna ilmestyneeseen, valtiovarainministeriön tilaamaan selvitykseen julkisten hankintojen säästökeinoista, sai aihe näkyvyyttä tiedotusvälineissä ja sosiaalisessa mediassa. Aihepiirin tutkimustuloksille on ollut kysyntää. Halonen oli asiantuntijana kuultavana hallitusneuvotteluissakin.

– Nykyisessä poliittisessa tilanteessa hankintojen tehostaminen kiinnostaa. Jotkut tutkimusaiheet ovat yhteiskunnallisesti kuumempia kuin toiset, ja tässä on ajallista vaihtelua. Juuri nyt oma tutkimusaiheeni sattuu olemaan päivänpolttava, hän toteaa.

Tutkimusta yhteiskunnan rajapinnoilla

Kirsi-Maria Halosen erikoisalaa ovat julkinen talousoikeus ja hankintaoikeus. Viime vuosina hän on tutkinut julkisten hankintojen kilpailun ja tehokkuuden ohella esimerkiksi oikeuden roolia huoltovarmuuden turvaamisessa, julkisin varoin rahoitettujen ohjauskeinojen käyttöä hiilinielujen lisäämiseksi sekä korruption tunnistamista ja torjuntaa. Hän viihtyy tutkimuksen ja yhteiskunnan rajapinnoilla.

– Tutkijana minua motivoivat sellaiset aiheet ja epäkohdat, joita voimme havaita ympärillämme yhteiskunnassa, hän linjaa.

Kun tutkimusaiheet ovat tiiviisti kiinni yhteiskunnan ilmiöissä, lomittuu yhteiskunnallinen vuorovaikutuskin Halosen mielestä luontevaksi osaksi tutkijan työtä. Hänet tunnetaan muun muassa aktiivisena keskustelijana viestipalvelu X:ssä ja LinkedInissä.

– Aktiivisuus sosiaalisessa mediassa vaikuttaa tutkijoiden kohdalla usein tunnettavuuteen ja siihen, pyydetäänkö sinulta mediaan kommentteja. Oletan, että minuun on helppoa ottaa yhteyttä myös sen vuoksi, että otan rohkeasti kantaa oman osaamisalueeni oikeustieteellisiin aiheisiin.

Halosen mukaan rohkeus kannan ottamiseen syntyy rautaisesta asiantuntemuksesta: siitä, että tuntee aihepiirinsä historiaa sekä siihen liittyviä erilaisia jännitteitä ja intressejä. Lisäksi kyky tiivistää ja korostaa olennaista on tärkeää.

Motto: Sano kyllä

Ennen akateemista uraansa Kirsi-Maria Halonen työskenteli 2000-luvun alussa viisi vuotta isoissa julkisissa hankintayksiköissä.

– Olin mukana monialaisissa hankintaprojekteissa, usein ainoana juristina. Vuodet käytännön juristina opettivat esimerkiksi kertomaan alan lainsäädännön reunaehdoista yleiskielisesti, ja lisäksi minulle kertyi paljon verkostoja. Molemmista on hyötyä nykyisinkin.

Laajat verkostot, aktiivisuus keskustelijana ja yhteiskunnalliset tutkimusaiheet poikivat Haloselle runsaasti pyyntöjä erilaisiin asiantuntijatehtäviin ja puhujaksi tilaisuuksiin. Hänen yleisenä mottonaan on pyrkiä aina vastaamaan pyyntöihin kyllä.

Avoin ja utelias asenne on vienyt häntä mahdollisuuksiin ja paikkoihin, joista ei ole etukäteen voinut tietää. Kuten esimerkiksi tänä syksynä Tadžikistaniin kartoittamaan maan oikeusvaltiotilannetta osana oikeusvaltiokeskuksen selvitysryhmää.

– Mitä enemmän tekee, sanoo, matkustaa, osallistuu ja on näkyvillä, sitä enemmän tutkijalla on mahdollisuuksia vaikuttaa myös yhteiskuntaan ja päätöksentekoon, Halonen uskoo.