Teksti: Marjo Laukkanen
Kuvitus: Meri Heikkilä

Porojen syyserotuksen aikaan Nuorgamin koulu siirtyy erotuspaikalle Skalluvaaraan. Lapset ovat mukana erotuksissa käyden koulua aamupäivisin ja sopivissa väleissä.

– Opetuksessa käsitellään ajankohtaisia asioita, esimerkiksi katsotaan, mitä kasveja lähiluonnossa on tai kirjoitetaan ja piirretään poroerotuksiin liittyvistä asioista. Porojen eri nimitykset tulevat myös tutuiksi porotöiden parissa, kertoo yliopistotutkija Pigga Keskitalo kasvatustieteiden tiedekunnasta.

Keskitalo työskenteli itse Nuorgamin koulussa vastavalmistuneena luokanopettajana 1990-luvun lopulla. Opintojen aikana oli ollut keskustelua opetuksen uudenlaisesta organisoimisesta, ja Keskitalo pääsi heti soveltamaan koulutustaan käytännössä.

Nuorta opettajaa kiehtoi holistisuus, kokonaisvaltainen oppiminen. Keskitalon mukaan Nuorgamissa oli loistavat olosuhteet kokeilla uutta: pieni koulu, joustava yhteisö ja kannustava koulunjohtaja.

– Suunnittelimme opettajien kanssa isompia kokonaisuuksia, jotka integroitiin opetussuunnitelman tavoitteisiin, ja sovimme niistä yhdessä lasten kanssa.

Sittemmin laaja-alaisuudesta ja ilmiöoppimisesta on tullut peruskouluissa valtavirtaa, johon uusi opetussuunnitelmakin velvoittaa.

– Saamelainen pedagogiikka on ollut edellä aikaansa, ja siitä on yhä paljon ammennettavaa.

Vaikka koulua on kritisoitu ja uudistettu yli sata vuotta, tutun järjestyksen muuttaminen voi olla haasteellista. Keskitalon mukaan opetuksen organisoiminen kytkeytyy käsitykseen tiedosta: Mitä tieto on ja miten se rakentuu? Kuka tiedon omistaa?

Koulunkäyntiä rytmittävät 45 minuutin oppitunnit – joskus tuplatunteina – ja vartin välitunnit. Tätä rakennetta on hankala rikkoa, sillä yleensä opettajat opettavat monia luokkia, taukoja tarvitaan ja lasten välitunneilla pitää olla aikuinen valvomassa.

– Kun totuttua lähdetään muuttamaan, pitää heittäytyä mutta myös suunnitella, jotta kaikki toimii ja oppimisympäristö on turvallinen. Uudistaminen vaatii rehtorin ja koko koulun tuen. Kukaan ei pysty muuttamaan koulukulttuuria yksin, Keskitalo painottaa.

Työuransa aikana Keskitalo on tarkastellut koulua eri näkökulmista. Luokanopettajana työskentelyn jälkeen hän opetti parikymmenen vuoden ajan tulevia luokanopettajia Saamelaisessa korkeakoulussa Norjassa ennen kuin ryhtyi tutkijaksi Lapin yliopistossa.

Joustava elämänrytmi

Saamelainen aikakäsitys on Keskitalon mukaan syklinen ja kiinteästi yhteydessä vuodenaikoihin. Saamenmaassa vuodenaikoja on neljän sijaan kahdeksan, ja kullakin on oma merkityksensä myös monin tavoin modernisoituneessa arjessa.

– Vuodenaikatyöt määrittävät elämänrytmin. Esimerkiksi poroerotuksille, heinänteolle, kalastukselle, marjastukselle ja työvälineiden huoltamiselle on oma aikansa, Keskitalo kuvailee.

Joustavuus on saamelaisessa kulttuurissa keskeistä. Vuodenaikatyöt tehdään tiettynä ajanjaksona ja luontoa lukien, mutta työllä ei ole välttämättä päiväntarkkaa aloitusta tai lopetusta.

– Pitää osata sopeutua vaihteleviin olosuhteisiin.

Saamelaiseen pedagogiikkaan kuuluu saamelaisten arvojen vaaliminen. Keskitalon mukaan saamelainen kulttuuri on hyvin yhteisöllinen, mikä näkyy myös opetuksessa. Opettajat tekevät tiiviisti yhteistyötä lasten ja perheiden kanssa.

– Kulttuurin keskiössä on ympäristö, yhteisö ja yhteiskunta. Myös koulu laajentuu siihen suuntaan.

Keskitalo toivoo, että koulun paikantaminen ”neljän seinän sisälle” olisi ylipäätään jo menneisyyttä ja opetuksesta yhä enemmän tapahtuisi luokkahuoneen ja koulurakennuksen ulkopuolella.

Saamelaislapsista suurin osa asuu nykyisin saamelaisten kotiseutualueen ulkopuolella, mikä asettaa opetukselle omat haasteensa. Tänä lukuvuonna Rovaniemen kaupunki päätti, että saamen kielen opetus järjestetään etäopetuksena kouluajan ulkopuolella eli iltapäivisin ja iltaisin koululla tapahtuvan kontaktiopetuksen sijaan.

– Tilanne on varsin haastava lapsille, perheille ja opetuksen järjestäjille. On ongelmaista, ettei uhanalaisen alkuperäiskansakielen opetus ole koululain turvaamaa kotiseutualueen ulkopuolella. Uudenlainen tilanne vaatii pikaista päivitystä lakiin ja valtionosuusrahoitusjärjestelmään. Lapset ansaitsevat parhaat mahdolliset puitteet oppia saamen kieltä, Keskitalo sanoo.