Verkkopalvelumme käyttää evästeitä, lue lisää evästeistä. Jatkamalla sivuston selailua hyväksyt evästeiden käytön. [Hyväksyn ehdot]
OK
Uutiset 2020
 
Kuvassa Seija Siivola hymyilee.

Väitös: Kokemuksellinen kuvaus omasta adoptiolapseudesta on elämänkestävä prosessi

20.11.2020

Väitöstutkimuksessaan VTM Seija Siivola on perehtynyt kotimaisesti adoptoitujen kertomuksiin siitä, mitä on olla adoptoitu. Tutkimuksen perusteella adoptiosta kertominen on hyvin tärkeää ja rakentaa oman elämän merkityksellisyyttä. Kokemus adoptiosta muuttuu ajan kuluessa ja elämäntilanteiden vaihtuessa.

Siivolan mukaan adoptoitujen kertomusten kuunteleminen on tärkeää, sillä vaikka lähes kaikkia ihmisiä askarruttavat suhteen rakentaminen omaan alkuperäänsä ja tulevaisuuteensa, adoptoiduilla tämä vuorovaikutteinen prosessi on erityislaatuinen.

– Suomessa adoptiotutkimusta on tehty niukasti kotimaisista adoptoiduista. Väitöskirjatutkimukseni paikkaa osin tätä aukkoa. Viime vuosikymmeninä kiinnostus on painottunut kansainvälisiin adoptointeihin, Siivola kertoo.

Tutkimukseen osallistui viisitoista adoptoitua. He olivat iältään 19–65‐vuotiaita syntyperäisiä suomalaisia, jotka on aikoinaan adoptoitu biologisesti lapsettomiin perheisiin. Yksitoista osallistui tutkimukseen kirjoittamalla ja neljä halusi tulla haastatelluiksi.

– Motiivikseen osallistua tutkimukseen osa adoptoiduista totesi, että kertomalla oman tarinansa he voisivat jakaa sen toisille adoptoiduille ja näin tukea muita vastaavanlaisessa tilanteessa olevia.

Oman elämän kertomuksen etsintää

Tutkimuksen perusteella adoptoiduille on tärkeää saada yksityiskohtaista tietoa biologisesta taustastaan ja adoptioon johtaneista syistä. Aukot omaan alkuperään liittyvässä elämänhistoriassa saivat tärkeän paikan osallistujien nuoruusvaiheen kertomuksissa.

Oma rooli suhteessa kaksiin vanhempiin – kaksijuurisuus – oli askarruttanut monia aineiston kertojia. Asetelma johti heitä erilaisiin pohdintoihin ja läheissuhteiden arviointiin. Vaikka heidän alkuperänsä etsintä saattoi alkaa oman identiteetin etsinnällä, se muuttui Siivolan mukaan viimekädessä oman elämänsä narratiivin eli kertomuksen etsinnäksi.

– Ymmärtääkseen tarinansa ihmisen on tiedettävä, mistä se alkoi. Tietäminen syntyy sanoiksi pukemisen, ei yksin biologisen alkuperän löytämisen kautta.

Siivolan mukaan osallistujien kertomuksista on tulkittavissa, että adoptoitujen sisäinen tarina tulee esiin eri ajanjaksoihin ja eriasteiseen itsereflektiivisyyteen pohjautuvissa osatarinoissa. Kokemuksellinen kuvaus omasta adoptiolapseudesta on elämänkestävä prosessi ja kietoutuu sisäiseen tarinaan jatkumona.

Biologisen äidin rooli askarruttaa enemmän kuin isän

Tutkimukseen osallistuneita askarrutti epätietoisuus biologisen äidin roolista adoption taustalla, mutta pohdinnat biologisista isistä lähes puuttuivat kertomuksista. Kertomuksissa oli vahvasti läsnä adoptoitujen tarve kiinnittyä sukupolvien ketjuun. Syntymävanhemman kohtaaminen on ollut sen kokeneille tiedollisesti ja emotionaalisesti merkityksellistä.

– Itsensä paikantaminen biososiaalisesti on tärkeää, koska se poistaa adoptiota ympäröivän salaisuuden.

Siivolan mukaan kontakti syntymävanhempiin auttaa adoptoitua ottamaan paikkansa yhteiskunnan arvostamassa biologisessa perhekontekstissa, sillä se antaa hänelle vakuuden geneettisestä perimästään ja asemastaan sukupolvien ketjussa.

– Ajan kuluessa ja elämäntilanteiden muuttuessa lapsuudessa koetut hylkäämistarinat alkavat väistyä. Biologisen äidin koetaan toimineen lapsensa parhaaksi luovuttaessaan hänet adoptioon, Siivola kuvailee.

Tutkimukseen osallistuneille biologinen suku on osa heidän elämäänsä, mutta sille annettu merkitys vaihtelee elämän eri vaiheissa ja tilanteissa. Jaettu aktiivinen historia adoptioperheessä riittää luomaan vahvan tunteen perheeseen kuulumisesta, kiintymyksestä ja varmuudesta.

Tietoa väittelijästä

Seija Siivola on syntynyt vuonna 1945 Helsingissä ja valmistunut valtiotieteiden maisteriksi 1973 Helsingin yliopistosta. Siivola on työskennellyt sosiaalityöntekijänä Helsingissä, Oulussa, Tammisaaressa, Hangossa ja Karjaalla sekä historian opettajana Kuusamon ja Karjaan peruskoulun yläasteilla. Hän on toiminut sosiaalialan opettajana Espoon sosiaalialan oppilaitoksessa ja yhteiskunnallisten aineiden lehtorina Kajaanin ammattikorkeakoulussa.

Tietoa väitöstilaisuudesta

Väitöskirja Adoptio osa elämää – Kotimaisesti adoptoitujen kertomuksia tarkastetaan Lapin yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnan suostumuksella luentosalissa 3 perjantaina 4. päivänä joulukuuta 2020 klo 12.00. Vastaväittäjänä toimii professori emeritus Leo Nyqvist Turun yliopistosta ja kustoksena professori emerita Anneli Pohjola Lapin yliopistosta.

Väitöstä voi seurata etänä: https://blogi.eoppimispalvelut.fi/ulapland2/

Tilaisuuden jälkeen on kahvitarjoilu ravintola Fellissä (COVID-19 tilanteen sen salliessa).

Lisätietoa

Seija Siivola
seijasiivola0(at)gmail.com
040 566 0005

Tietoa julkaisusta

 Seija Siivola: Adoptio osa elämää – Kotimaisesti adoptoitujen kertomuksia, Acta electronica Universitatis Lapponiensis 297, ISBN:978-952-337-239-9. Lapin yliopisto, Rovaniemi 2020.

Julkaisun pysyvä osoite: https://lauda.ulapland.fi/handle/10024/64470