Verkkopalvelumme käyttää evästeitä, lue lisää evästeistä. Jatkamalla sivuston selailua hyväksyt evästeiden käytön. [Hyväksyn ehdot]
OK
Uutiset 2020
 
Roberta Motiečienė in the picture.

Väitös: Lapsi- ja perhesosiaalityön käytäntöjen rakentuminen Liettuassa

18.11.2020

Roberta Motiečienėn väitöstutkimus Constructing child and family social work discursive practices in Lithuania perustuu lapsi- ja perhesosiaalityöntekijöiden kertomuksiin Liettuassa. Liettuan lyhyt itsenäisyyden aika – vasta 30 vuotta – on merkittävästi vaikuttanut maan sosiaalityön käytäntöihin. Uusliberalistisessa yhteiskunnassa painotetaan yksilöllisyyttä ja tehokkuutta samalla kun pyritään turvaamaan lasten ja perheiden oikeudet. Samalla yhteiskunnan rakenteelliset ongelmat ja ulkoisten resurssien puute vaikeuttavat eettisten periaatteiden mukaisesti toimivien perhesosiaalityöntekijöiden työntekoa.

Useat yhteiskunnalliset järjestelmämuutokset vaikuttavat Liettuan perhesosiaalityön käytäntöihin, sillä palveluita tuotetaan yhä lisääntyvissä määrin julkisella sektorilla. Nykyinen perhesosiaalityön palvelumalli perustuu siihen, että perheille voidaan tapauskohtaisesti tarjota lisää lastensuojelupalveluita. Tämän seurauksena sosiaalityöntekijöiden huomio kääntyy enemmän riskien arviointiin ja hallintaan kuin perheen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Nykytilanne herättääkin paljon kysymyksiä sosiaalityön ammatista.

Perhesosiaalityöntekijät psykologisen palveludiskurssin soveltajina

Asuntojen korkeat hinnat, kulutusyhteiskunta, työmarkkinoiden epätasa-arvo, köyhyys ja työttömyys – kaikki nämä ovat tekijöitä, jotka vaikuttavat heikommin toimeentulevien perheiden elämään. Perheet ovat pienituloisia, niillä voi olla heikommat valmiudet selvitä vastoinkäymisistä eikä perheiden mahdollisia vahvuuksia juurikaan arvosteta.

– Tällaisessa tilanteessa perhesosiaalityöntekijät soveltavat työssään psykologisen palveludiskurssin näkökohtia eivätkä sellaisia vaihtoehtoja, jotka korostaisivat lasten ja perheiden oikeuksia, huomauttaa Motiečienė.

Motiečienėn mukaan käytännön sosiaalityötä tulisikin tarkastella kokonaan uusista lähtökohdista. Pelkkä perinteinen asiakaskohtainen analyysi ei enää riitä, sillä sosiaalityön luonne muuttuu yhteiskunnallisen muutoksen myötä. Lisäksi hän ehdottaa, että opintoihin tulisi sisällyttää myös yhteiskunnallisten investointien näkökulma. Näin lisättäisiin sosiaalityöntekijöiden ymmärrystä yhteiskunnan rakenteellisista ongelmista sen sijaan, että huomiota kiinnitetään ainoastaan asiakkaan ongelmalliseksi koettuun käyttäytymiseen. '

Kohti perhesosiaalityön ammattietiikkaa

Perhesosiaalityöntekijöiden asiakasprofiilin kuvauksissa korostuvat asiakkaina olevien vanhempien heikkoudet, kuten puutteet ihmissuhdetaidoissa tai vanhemmuudessa, alkoholismi tai rikollisuus. Nykyiset interventiot eivät siis ole lapsikeskeisiä, sillä todellisuudessa sosiaalityöntekijät keskittyvät vanhempien käytökseen. Perhesosiaalityöntekijät kokevat, että heidän asiakassuhteensa ovat vuorovaikutteisia ja että omalla työllään he lisäävät asiakkaidensa itseymmärrystä ja heidän kykyänsä nähdä itsensä uudella tavalla.

– Kuitenkaan perhesosiaalityöntekijät eivät ymmärrä, että itse asiassa heidän kohtaamansa ongelmat johtuvat yhteiskunnan muutoksesta, eli uusliberalistisen yhteiskunnan tuottamasta epätasa-arvosta, Motiečienė tarkentaa.

Nykymallissa perhesosiaalityötä tehdään voimakkaasti yksilötasolla eikä sosiaalisia ongelmia tarkastella lainkaan poliittisella tai taloudellisella tasolla. Sosiaalityön käytäntöjen yksilöllistäminen kytkeytyy laajoihin sosiaalisiin vaikutuksiin ja rakenteellisiin ongelmiin, minkä lisäksi sillä on suora vaikutus perhesosiaalityön käytänteisiin.

Suurimmat ammatilliset haasteet liittyvät eettisiin näkökohtiin käytännön perhesosiaalityön kohtaamisissa. Vaikka perhesosiaalityöntekijät toimivat vähillä ammatillisilla ja rakenteellisilla resursseilla, he pyrkivät toimimaan eettisesti kohdatessaan ongelmia arvioinnissa ja päätöksenteossa sekä ristiriitoja kodeissa, organisaatioissa ja yhteiskunnassa.

Tietoa väitöstilaisuudesta

Roberta Motiečienėn väitöskirja Constructing child and family social work discursive practices in the context of Lithuania tarkistetaan Lapin yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnan luvalla maanantaina 30.11.2020 klo 16.30. Opponenttina toimii professori Katherine Tyson McCrea, Loyola University Chicago/School of Social Work ja kustoksena toimii professori Merja Laitinen, Lapin yliopisto

Etäväitöstilaisuutta voi seurata verkossa osoitteessa: https://connect.eoppimispalvelut.fi/vaitos

Tietoa väittelijästä

Roberta Motiečienė opiskeli sosiaalityön maisteriksi Vytautas Suuren yliopistossa Liettuassa. Hän on julkaissut 20 artikkelia kansallisissa ja kansainvälisissä tiedejulkaisuissa ja suuntautunut sosiaalityön käytänteiden tutkimukseen, joka kattaa seuraavat osa-alueet: lapsi- ja perhesosiaalityö, asiakkaan voimaannuttaminen, diskurssianalyysi ja sosiaalityön etiikka. Hän tutkii erityisesti perhesosiaalityöntekijöiden näkemyksiä ja päivittäisiä diskursiivisia käytänteitä Liettuassa.

Lisätietoa

Roberta Motiečienė
roberta.motieciene(at)ulapland.fi

Tietoa julkaisusta

Roberta Motiečienė: “Constructing child and family social work discursive practices in the context of Lithuania”. Acta electronica Universitatis Lapponiensis 293, ISSN 1796-6310, ISBN 978-952-337-232-0. Lapin yliopisto, Rovaniemi 2020.

Sähköisen julkaisun pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-337-232-0