Uutiset 2020
 
Kuvassa Altti Näsi seisoo metsässä.

Väitös: Visuaalinen keskustelu muokkaa yhteisöjä – kännykkäkameralla otetut valokuvat ovat merkittävä osa arkiviestintää

24.11.2020

TaM Altti Näsi esittelee väitöstutkimuksessaan visuaalisen keskustelun konseptin, jolla tarkoitetaan yksilöiden välillä ja yhteisöjen sisällä esiintyvää kuvaviestintää. Yksilöt ja organisaatiot osallistuvat suunnitelmallisesti visuaaliseen keskusteluun. Näsin mukaan arkivalokuvaamisella on yhteisöissä monia sosiokulttuurisia merkityksiä ja tehtäviä, sillä valokuvat välittävät nopeasti ja helposti sekä tietoa että tunnetiloja.

Arkivalokuvat ovat nyky-yhteisöissä yleinen viestinnän muoto. Niitä jaetaan rinnakkain tekstin ja lyhyiden videoiden kanssa erilaisissa viestintäkanavissa, kuten WhatsApp –viestisovelluksessa. Valokuvat täydentävät keskustelua, sillä ne ovat helppo, nopea, ilmainen ja selkeä viestinnän väline. Perheenjäsenet, sukulaiset, ystävät ja työkaverit muodostavat tyypillisiä yhteisöjä, joissa kuvia jaetaan. Lisäksi visuaaliseen keskusteluun osallistuvat esimerkiksi urheiluseurat, koulut, päiväkodit ja työpaikat.

Väitöstutkimus lisää ymmärtämystä visuaalisesta keskustelusta

Nykymuotoisen valokuvien jakamisen historia ei ole kovin pitkä. Arkivalokuvaamista (eng. vernacular photography) perheiden, sukulaisten ja ystävien keskuudessa on tutkittu laajemmin vasta 1970-luvulta alkaen. Ennen digitalisaation aikaa katseltiin tulostettuja valokuvia, joita säilytettiin albumeissa tai kenkälaatikoissa. Pieni osa niistä päätyi kehystettyinä piirongin päälle.

Digitalisaation myötä kamerateknologia sekä informaatioverkostojen synty ovat nopeuttaneet ja helpottaneet valokuvien ottamista, muokkaamista ja jakamista sekä tehneet siitä edullisempaa.

– Samalla on syntynyt uusia näkökulmia arkivalokuvaamisen tutkimukseen juuri visuaalisen keskustelun näkökulmasta, kertoo Näsi.

Kun valokuvallinen viestintä on 2000-luvulla laajentunut digitaalisten verkostojen myötä, valokuvauksesta on tullut samanaikaisesti sekä yksityisempää että julkisempaa. Kamerapuhelimet korostavat yksilöllisyyttä, sillä lähes jokaisella on oma henkilökohtainen laitteensa. Samalla nämä laitteet ovat kytkettyinä erilaisten yhteisöjen verkostoihin, mikä tekee valokuvien jakamisesta helppoa ja laajemmin julkista, jos niin halutaan.

– Juuri tämä kehityskulku on tutkimukseni lähtökohta. Tavoitteeni oli lisätä ymmärrystä arkivalokuvaamisen sosiokulttuurisista funktioista nykyajan yhteisöissä.

Visuaalinen keskustelu tukee henkilön identiteettiä sekä välittää tietoa ja tunteita

Valokuvat tukevat identiteetin muodostamista itseilmaisun ja itsensä esittämisen kautta. Arkivalokuvia voidaan käyttää esimerkiksi sijainnin, aktiviteettien, saavutusten, huumorin, mielipiteiden ja mielenkiinnon kohteiden jakamiseen. Kuvat kykenevät välittämään hyödyllistä tietoa, auttamaan jonkin asian muistamisessa sekä luomaan vastaanottajalle jopa läsnäolon tunteen.

– Valokuvien jakaminen toimii parhaiten silloin, kun kuvasisältö vastaa yhteisön jäsenten odotuksia ja tarpeita, Näsi täsmentää.

Organisaatiot rakentavat valokuvilla imagoaan

Näsi tarkastelee myös organisaatioiden osallistumista visuaaliseen keskusteluun. Päätökset kuvaamisesta, kuvakulmasta, sisällöstä, sisällön muokkaamisesta tai rajaamisesta sekä kuvan jakamisesta ovat kaikki keskeisiä viestinnällisiä valintoja. Suunnitelmallisella ja valikoivalla kuvien jakamisella organisaatio pyrkii rakentamaan haluamaansa imagoa.

Yksi väitöskirjan artikkeleista käsittelee yksityisen päiväkodin viestintään tarkoitettua Whatsapp-ryhmää, johon kuuluvat päiväkotia käyvien lasten vanhemmat. Päiväkoti jakoi ryhmässä kuvia aktiivisesti ja niillä viestittiin, mitä lasten kanssa on tehty. Poikkeuksetta kuvat esittivät tekemistä turvallisessa, lasta kehittävässä ja positiivisessa ympäristössä, mikä vaikutti myönteisesti vanhempien mielikuviin päiväkodista.

– Haastatteluissa ilmeni, että osa vanhemmista ei ollut miettinyt päiväkodin valikoivaa kuvien jakamista, vaikka kaikille oli selvää, että päiväkodissa tapahtuu lähes päivittäin myös pieniä haavereita, konflikteja ja muuta sähläystä, huomauttaa Näsi.

Kun visuaaliseen keskusteluun osallistuu sekä yksilöitä että organisaatioita, viestinnän motivaatiot, suunnitelmallisuus ja tavoitteet ovat hyvin eritasoisia. Tällöin henkilökohtaisten valokuvien jakamiseen liittyvä harkinta (eng. self-disclosure) sekä organisaatioiden laatimat julkaisemisen ohjeet (eng. gatekeeping) nousevat merkittävään asemaan.

Tietoa väitöstilaisuudesta

TaM Altti Näsin väitöskirja “Visual discussions, Understanding the socio-cultural functions of vernacular photography in contemporary communities” tarkastetaan Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnan suostumuksella Esko ja Asko -salissa, lauantaina 5. päivänä joulukuuta 2020 klo 12.00. Vastaväittäjänä toimii professori Mikko Villi Jyväskylän yliopistosta ja kustoksena professori Riitta Brusila Lapin yliopistosta.

Väitöstä voi seurata verkossa: https://blogi.eoppimispalvelut.fi/ulapland/

Tietoa väittelijästä

Altti Näsi kirjoitti ylioppilaaksi Tampereen lyseon lukiosta vuonna 1999. Reserviupseerikoulun jälkeen Näsi aloitti opinnot Lapin yliopistossa ja valmistui taiteen maisteriksi 2006. Hän suoritti maisteriopinnot Lapin yliopiston ja Tampereen yliopiston yhteistyönä organisoidussa visuaalisen journalismin maisteriohjelmassa. Väitöskirjaa Näsi on tehnyt rinnakkain työelämän kanssa vuodesta 2012.

Näsin työura käsittää sekä asiantuntija- että johtotehtäviä Lapin matkailun ja Suomen Punaisen Ristin palveluksessa. Tällä hetkellä Näsi työskentelee Punainen Risti Ensiavun kehittämis- ja viestintäpäällikkönä. Johtoryhmän jäsenenä hän vastaa valtakunnallisen ensiapukoulutuksen konseptista sekä organisaation viestinnästä osana Punaisen Ristin strategisia tavoitteita.

Katso Altti Näsin kotisivut, josta löytyy myös väitöskirjan mediaproduktio: https://www.alttinasi.com/

Lisätietoa

Altti Näsi
altti.nasi(at)gmail.com
puh. 0400 969719

Tietoa julkaisusta

Altti Näsi: Visual Discussions: Understanding the socio-cultural functions of vernacular photography in contemporary communities. Acta Universitatis Lapponiensis 296, ISBN 978-952-337-238-2, ISSN 1796-6310. Lapin Yliopisto 2020, Rovaniemi.

Pysyvä linkki julkaisuun: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-337-238-2