Teema
 
Kide_1_2022_kolmetarinaa_pauliinajaaskelainen.jpg
Pauliina Jääskeläisen mukaan empatialla on kehollinen, suora ja välitön väylä. Kuvat: Elli Alasaari

Yhteys kanssaihmisiin

4.4.2022

Jatkuvaa liikettä

”Empatia merkitsee minulle jatkuvaa liikettä sulautumisen ja eriytymisen välillä – rajojen vahvistamista tai huokoistamista. Samalla se liittyy myös itsestä ja läheisistä huolehtimiseen. Ajattelen, että empatia on paitsi automaattista, kehollista eläytymistä toisen tilanteeseen, myös tietoista halua ymmärtää toista. Olen erikoistunut kehollisuuteen ja erityisesti kehon liikkeisiin työyhteisöjen vuorovaikutussuhteissa. Teen tutkimustani johtamisen oppiaineeseen yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa. Olen iloinen siitä, että työyhteisöissäni pyritään luomaan välittävää ja empaattista ilmapiiriä – näin olen kokenut erityisesti feministisen organisaatiotutkimuksen piirissä.

Ajattelen, että empaattisen ilmapiirin luomisessa tärkeää on avata itsensä sille, että jokainen ihminen kantaa mukanaan kokonaista elämänhistoriaa: toisen elämässä voi olla meneillään monenlaisia asioita, joista minulla ei ole tietoa. Vain murto-osa vuorovaikutuksesta tapahtuu sanoin; kehomme kommunikoivat eleillä, ilmeillä ja liikkeillä myös tiedostamattomalla tasolla. Kehon liikkeet antavat mahdollisuuden eläytyä toisen ihmisen tilanteeseen silloinkin, kun ei tiedä yksityiskohtia.

Koska empatialla on kehollinen, suora ja välitön väylä, saatamme joskus eläytyä liikaa toisen tilanteeseen, sen heijastumiin tai resonointiin itsessämme. Näin tapahtuu helposti auttamisammateissa. Oma hyvinvointi voi kärsiä, jos eläytyy liikaa toisen tilanteeseen. Tällaisen liiallisen sulautumisen voi tunnistaa ja siitä voi päästä pois suuntaamalla huomion tietoisesti kehollisiin aistimuksiin, tuntemuksiin ja liikkeisiin.

Ilman empatiaa emme pystyisi ajattelemaan muuta kuin omaa etuamme. Myös yhteys kanssaihmisiin jäisi vajaaksi. Ajattelen, että jos empatia ohjaisi kaikkea toimintaa ja päätöksentekoa yhteiskunnassa, pystyisimme paremmin näkemään asiat myös muiden ihmisten ja toisten lajien näkökulmasta.”

Pauliina Jääskeläinen
Väitöskirjatutkija, yhteiskuntatieteiden tiedekunta

 

Tehokkuuden kivijalka

Kide_1_2022_kolmetarinaa_laurilantela.jpg
Lauri Lantelan mukaan empatia ole tehokkuuden vihollinen, vaan sen kivijalka.

”Juttelin joululomalla enoni kanssa. Hän on 70-vuotias ja työskentelee edelleen muurarina. Hän jakoi kanssani tärkeimmän viisauden, jonka hän on uransa aikana oppinut: ”Onneksi ei ole kiire. Aikaa on paljon ja vielä ylikin jää.” Näin täytyy kuulemma todeta aina työtä aloittaessa – oli työtä miten paljon vain ja aikataulu mikä tahansa. Jos tekee kiireellä, ote saattaa lipsua, eikä aika välttämättä riitä.

Työssäni olen perehtynyt lasten ja nuorten osallisuuteen, toimijuuteen ja hyvinvointiin. Tutkimustulokset vahvistavat muurarin viisauden universaaliuden ja sovellettavuuden: lapset ja nuoret kaipaavat kiireettömiä kohtaamisia, kuulluksi ja ymmärretyksi tulemista. Pitkällä aikavälillä nämä kohtaamiset tukevat osallisuuden kokemusta, toimijuuden rakentumista ja hyvinvointia. Toivoisin, että lasten ja nuorten kohtaamiselle annettaisiin enemmän aikaa. Sillä tavalla kasvatetaan empatiakykyisiä lapsia ja nuoria.

Empatia kuuluu olennaisesti myös tieteelliseen keskusteluun. Toisen ihmisen ymmärtäminen vaatii asettumista hänen tiedolliseen positioonsa. Siinä auttaa se, että keskustelun avaaja avaa ensin omia taustaoletuksiaan ja on valmis kuuntelemaan toista. Myös tunteiden huomioiminen kuuluu sivistyneeseen keskusteluun myös yliopiston kaltaisessa, kriittisen järjenkäytön yhteisössä. Mikään ei tunnu tutkijasta paremmalta kuin kritiikki, joka osoittaa esitettyjen ajatusrakennelmien huteruuden ja tarjoaa rakentavia ehdotuksia ystävälliseen sävyyn.

Vaikka toisen asemaan asettuminen vaatii aikaa – jota ei koskaan tuntuisi olevan riittävästi – ei empatia ole tehokkuuden vihollinen, vaan sen kivijalka. Yhteiskunnassa empatian tulokset näkyvät hyvinvoivina lapsina ja nuorina – yliopistossa laadukkaana opetuksena ja tutkimuksena sekä vahvana yhteisöllisyytenä. Toisen asemaan asettuminen, kuulluksi ja ymmärretyksi tuleminen vaatii aitoa pysähtymistä. Tieteessä ja muualla yhteiskunnassa tämä perusmuuri rakennetaan kiireettömissä kohtaamisissa.”

Lauri Lantela
Yliopistonlehtori, kasvatustieteiden tiedekunta

 

Kulttuurin lukutaitoa

Kide_1_2022_kolmetarinaa_hannapeltomaa.jpg
Hanna Peltomaa pitää empatiaa eräänlaisena kulttuurin ja sosiaalisten tilanteiden lukutaitona.

”Empatiasta tulee ensimmäisenä mieleen asettuminen toisen ihmisen asemaan. Se vaatii kykyä katsoa maailmaa muustakin kuin vain omasta näkökulmasta. Kun näin tapahtuu, toisten ihmisten ymmärtäminen ja tukeminen tulevat mahdolliseksi. Tavallaan empatian voikin ajatella olevan laajaa ymmärrystä asioista – eräänlaista kulttuurin ja sosiaalisten tilanteiden lukutaitoa.

Alkuvuodesta julkaistussa väitöskirjassani tutkin ei-heteroseksuaalisten ihmisten toimintatilaa lappilaisissa kyläyhteisöissä. Väitöstutkimustani inspiroi halu ottaa selvää ei-heteroseksuaalisten ihmisten elämästä yleisesti maaseudulla ja erityisesti Lapissa. Aihetta on tutkittu vain vähän, ja siihen liittyy myös vahvoja kulttuurisia oletuksia. Tutkimukseni näkökulmasta empatia näkyy usein empatian puutteena: moni asettuu mieluummin konservatiivisemman kuin heikoimman puolelle.

Nykyisessä työssäni empatia ilmenee hyvänä työtoveruutena opintotoimistoväen kesken. Jokaisella on omat työtehtävänsä, mutta tarpeen ja osaamisen mukaan autamme toisiamme. Auttaminen on luontevaa ja apua annetaan ilman, että sitä tarvitsee pyytää. Työssäni empatian tarve ilmenee myös erilaisten näkemysten ymmärtämisessä ja yhteensovittamisessa: esimerkiksi opiskelijan ja oppilaitoksen näkemys jostain asiasta ei välttämättä käy yksiin. Opiskelija tarkastelee tilannetta omasta näkökulmastaan, eikä ehkä osaa ajatella, että oppilaitosta sitovat erilaiset säädökset ja esimerkiksi tutkintojohtosääntö.

Henkilökohtaisessa elämässäni empatia merkitsee toisten ihmisten huomioon ottamista ja ymmärtämistä. Ihmisten lähtökohdat ja tulokulmat maailmaan ovat erilaisia, ja mielestäni on tärkeää yrittää ymmärtää, mistä erilaiset näkemykset johtuvat. Kaikkea en toki hyväksy – mutta ihmisenä koen olevani sovitteleva.

Välillä tuntuu, että elämme varsin empatiakyvyttömässä maailmassa. Tämä ilmenee esimerkiksi rasismina, ableismina ja misogyniana – tietynlaisena arvojen kovuutena. Se tuskin on hyväksi kenellekään. Toivon enemmän empatiaa ihan jokaiselle.”

Hanna Peltomaa
Suunnittelija, Opiskelun palvelut, LUC Opetus- ja oppimispalvelut

Teksti: Maria Paldanius
Kuvat: Elli Alasaari