Jaana Erkkilä: Kuu paistaa heleästi, kuollut ajaa keveästi. Otos teoksesta.
Merja Briñónin ja Jaana Erkkilän Kuolema on elämää? -näyttely on esillä Iin Kotiseutumuseossa 6. elokuuta asti. Iissä kevään aikana järjestettyjen kuolemaa käsitelleiden työpajojen pohjalta taiteilijat ovat toteuttaneet kuolemaa taiteen keinoin tutkivia, nykytaidetta ja kulttuurihistoriaa mielenkiintoisella tavalla yhdisteleviä teoksia. Lisäksi näyttelyssä nähdään työpajoissa toteutettuja miniarkkuja.
Merja Briñón esittelee näyttelyssä installaation nimeltä Hypostasis. Antiikin kreikasta tuleva sana Hypostasis merkitsee olemassaoloa ja perimmäistä todellisuutta. Kristillisessä teologiassa se puolestaan tarkoittaa yhtä pyhän kolminaisuuden voimista. Hypostasis -teos on matka aliseen ja tähän maailmaan sekä elämän loputtomaan kiertokulkuun. Installaatio koostuu valoelementeistä, kivistä, lasista, taiteilijan isän kehdosta sekä metsosta, joka lentämisen lisäksi symboloi henkilökohtaista voimaa ja vahvuutta.
Briñón tutkii taiteilijana erilaisia ilmiöitä kuten ajan ulottuvuuksia, välitilaa ja siirtymää näkyvän ja näkymättömän maailman välillä, liminaalisuutta sekä hiljaisuuden ja tyhjyyden estetiikkaa. Briñón on opiskellut kuvataidetta Espanjassa Universidad de la Lagunassa sekä Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnassa jatko-opiskelijana. Lisäksi hän on valmistunut graafikoksi ja kuvittajaksi Kuopion Muotoiluakatemiasta. Briñónin teoksia on esitelty useissa yksityis- ja ryhmänäyttelyissä koti- ja ulkomailla.
”Kuu paistaa heleästi, kuollut ajaa keveästi” sanoi vanha kansa. Kuolema on ajateltu eri kulttuureissa saattajana matkalla tämän ja tuonpuoleisen välillä. Kuolema on lautturi, ajuri, matkakumppani. Kuolema kulkee veneellä, reellä, jalan, miten milloinkin. Jaana Erkkilä on tehnyt vanhaan rekeen Kuoleman rekipeiton, vapaasti kirjotun tekstiilin, johon matkalainen voi kietoutua lämmitelläkseen kalman kyydissä.
Erkkilä on rakentanut myös vanhojen valokuvien päälle kollaaseja, joiden tekstit on poimittu William R. Clarkin kirjasta Kuoleman toiset kasvot – vanhenemisen ja kuoleman biologiaa. Clarkin mukaan kuolema ei liity erottamattomasti elämän määritelmään, vaan on melko varmasti ilmestynyt olemassaolon piiriin noin miljardi vuotta elämän synnyn jälkeen. Tällä hetkellä kuolema on kuitenkin asia, joka yhdistää meitä kaikkia elollisia olentoja. Taiteen kautta voimme olla yhteydessä menneisiin sukupolviin, tuntemattomiin lajitovereihin ja maailmoihin, joita ei ehkä ole ollut eikä tule olemaan.
Jaana Erkkilä on kuvataiteilija ja Lapin yliopiston kuvataiteen professori. Erkkilä tutkii maailmaa taiteen kautta ja taiteesta kumpuavaan ajatteluun ja tietoon nojaten. Erkkilän teoksia on esitelty niin koti- kuin ulkomaisissa näyttelyissä ja hänen teoksiaan on mm. Wihurin rahaston ja Suomen valtion kokoelmissa.
Näyttely on osa Kuolema on elämää? -projektia, jossa tutkittiin, voiko taiteen avulla ylittää ajallisia rajoja ja tuoda menneisyyden ihmisen lähemmäs nykyihmistä purkaen samalla kuolemaan liittyviä myyttejä ja kuolemaa tabuna. Projekti lisäsi tietoisuutta kuolemasta, kuoleman merkityksestä ja kuoleman kulttuurihistoriallisista taustoista. Näyttelyn taiteilijoiden lisäksi projektia toteuttivat ohjaaja Otso Kautto, museotyöntekijä ja tuottaja Hanna Puolakka sekä arkeologian tutkijatohtori Sirpa Niinimäki. Hankkeen tuotti Iin kunta ja se on osa Iin kunnan Suomi 100 -ohjelmistoa.
Jaana Erkkilä on rakentanut vanhojen valokuvien päälle kollaaseja, joiden tekstit on poimittu William R. Clarkin kirjasta Kuoleman toiset kasvot – vanhenemisen ja kuoleman biologiaa.
Kuolema on elämää?
Merja Briñónin & Jaana Erkkilän teoksia Iin kotiseutumuseossa
Avoinna 6.8. asti ti–su klo 11.30 – 18.
Puistotie 4, Ii
Lisätietoja näyttelystä:
Jaana Erkkilä, jaana.erkkila-hill(at)ulapland.fi
Lisätietoja museosta:
Hanna Puolakka, +358 40 538 2711
LY / Viestintä / LP