Andreas Alariesto syntyi Sompiossa vuonna 1900. Itseoppinut taiteilija nousi valtakunnalliseen kuuluisuuteen 1970-luvulla naivistisilla tauluilla. Helsingin taidehallissa vuonna 1976 järjestetty näyttely teki Alarieston kuuluisaksi kotimaan lisäksi myös ulkomailla. Alarieston elämän aikana laulut jäivät kuitenkin taulujen varjoon.

Kilpimaalle väitöskirjan toteuttaminen Alariestosta ei tullut aluksi mieleenkään. Mielessä ei käynyt ollenkaan opintojen jatkaminen. Peruskoulun opettajan virasta eläkkeelle päädyttyään hän kuitenkin löysi itsensä pian luentosalista.

— Päästessäni eläkkeelle hyvä ystäväni houkutteli minua jatkamaan aloittamiani taidehistorian opintoja aineopinnoilla, sillä 1980-luvulla olin tehnyt perusopinnot. Aluksi kieltäydyin, mutta kaksi kuukautta sen jälkeen kun olin jäänyt eläkkeelle istuin Lapin yliopiston luentosalissa Tuija Hautala-Hirviojan luennolla Lapin taiteesta, Kilpimaa kertoo.

Filosofian maisterintutkinnon Kilpimaa suoritti vuonna 2003 Jyväskylän yliopistoon. Sivuaineena luettu kulttuurihistoria alkoi kiinnostaa yhä enemmän ja siitä tuli lopulta myös pääaine. Maisteritutkinnon suorittamisen jälkeen edessä häämöttivät kasvatustieteen maisteriopinnot.

Kasvatustieteiden maisteritutkinnon Kilpimaa suoritti vuonna 2008 Lapin yliopistoon. Pro gradu – tutkimus käsitteli ”Aapajärven yliopistona” tunnetuksi tullutta Pelkosenniemen Aapajärven koulua. Kulttuurihistorian opinnot veivät Kilpimaan mukanaan ja hän suoritti kolmannen maisteritutkinnon Turun yliopistoon vuonna 2013. Nyt tutkielman aiheena oli sama kuin ensimmäisessä pro gradu – tutkielmassa vuonna 2003; Anders Alariesto.

— Ystävyytemme aikana nauhoitin viisikymmentäkaksi laulua lasten pienellä nauhurilla. Yleensä asiantuntijat sanoivat että Alariesto lauloi maalauksistaan. Aloin tutkia tätä ja huomasin että näin ei kuitenkaan ollut, Kilpimaa kertoo.

Maalatessaan Alariesto eli menneisyydessä. Hän maalasi kuvia niistä kertomuksista mitä oli kuullut lapsena pöydän alla kun iltaisin tulen ääreen kerääntyi kyläläisiä. Liekkien loimutessa puhuttiin yleensä julmia tarinoita muun muassa piruista ja maahisista. Lauluissaan Alariesto kertoi omasta elämästään, toiveistaan ja tunteistaan.

Vaietut ajat

Alariestosta muodostui lopulta väitöskirjan aihe jota Kilpimaa päätti lähestyä mikrohistoriallisella tutkimusotteella.

— Väitöskirjassa lähestyn Alariestoa laulujen kautta. Tutkimuksen yhdeksi ongelmaksi muodostui pitkäaikainen ystävyytemme. Tutkimuksen kannalta oli tärkeää etäännyttää itsensä tutkimuskohteesta ja se on ollut välillä vaikeaa, Kilpimaa toteaa.

Alariesto lauloi tunteistaan ja elämästään, mutta oli myös asioita joista hän ei laulanut, eikä myöskään puhunut.

— Muurmannin legioonassa olosta ja vakoilusyytöksistä Petsamon suuressa vakoilujutussa kaksikymmentä vuotta myöhemmin hän vaikeni koko elämänsä ajan. Vasta kymmenen vuotta hänen kuoleman jälkeen 1990-luvun lopulla nämä asiat tulivat ilmi kun arkistot aukenivat tutkijoille, Kilpimaa kertoo.

Muurmannin legioona perustettiin Iso-Britannian armeijan alaisuuteen vuonna 1918. Legioona muodostui pääosin Suomen sisällissotaa paenneista ja Petsamon tietyömaalla työskennelleistä miehistä. Alariesto oli lähtenyt muiden työmiesten mukaan kun oli kuullut Muurmannin radan rakentamisen tarjoavan töitä. Venäjän vallankumouksen myötä työt kuitenkin loppuivat ja työmaat hiljenivät. Venäjän viranomaiset pakottivat työttömiksi jääneet kirjautumaan puna-armeijan palvelukseen. Metsissä rakotulilla värjöttelevät punakaartilaiset saivat lopulta vaatteita ja ruokaa englantilaisilta jotka värväsivät punakaartilaiset osaksi omaa yksikköään.

— Tämä tiesi ongelmia myöhemmin sillä Suomi oli Iso-Britannian vihollinen sodassa. Andreaksen aikuiset veljet eivät saaneet tuomiota, mutta Andreas sai. Olen ajatellut, että kun Muurmannin legioonaan kuului pitkälti toista tuhatta miestä, niin kaikkia ei mitenkään olisi voitu tutkia. Andreas valittiin sattumalta, sillä muuten ei ole selitettävissä että alaikäinen poika tuomitaan 17-vuotiaana maanpetoksesta kuudeksi vuodeksi kuritushuoneeseen ja kahdeksaksi vuodeksi kansalaisluottamuksen menettämiseen, Kilpimaa pohtii.

Alariesto valitti tuomiosta ja lopulta kotiseudulle Lokkaan palasi ehdonalaisen tuomion saanut nuorukainen.

Kaksikymmentä vuotta myöhemmin marraskuussa vuonna 1939 Andreas pidätettiin epäiltynä vakoilusta Neuvostoliiton hyväksi ja vietiin kahlittuna Petsamosta Kemiin. Ilmianto osoittautui perättömäksi ja Andreas palasi Petsamoon juuri ennen Talvisodan alkamista.

Kilpimaan mukaan Petsamo-aiheisia lauluja on vain kolme vaikka Petsamon tietä rakentamassa Alariesto oli kuitenkin 15 vuotta. Alariesto vaikeni täysin traumaattisista kokemuksista.

Perinne elää

Ensimmäiset laulut Alariesto teki 11–12 vuotiaana. Aina kun jotain tärkeää tapahtui ympärillä, hän teki siitä laulun, sillä lähettyvillä ei ollut muistiinpanovälineitä. Ensimmäiset laulunsa Alariesto teki metsään tehdyistä ansoista joilla hän onnistui pyydystämään yksitoista riekkoa.

— Tämä tapahtui joko vuonna 1911 tai 1912. Hän lauloi 1970-luvulla laulua edelleen, Kilpimaa kertoo.

Kilpimaa näkee nykyisissä laulaja-lauluntekijöissä samankaltaisuutta Alarieston kanssa.

— Lauluissa Alariesto kertoo omasta ajastaan tunteistaan ja kokemuksistaan. Lauluntekijä Joose Keskitalon kanssa olen jutellut tästä. Keskitalo on käyttänyt kansanlaulujen melodioita pohjana ja muunnellut niitä. Sanat kertovat hänen omista kokemuksistaan ja ajatuksistaan niin kuin Alariestollakin, Kilpimaa toteaa.

Väitöskirjan valmistumisen jälkeen Alariestoon perehtyminen jatkuu.

Tietoja väitöstilaisuudesta:

FM, KM Marita Kilpimaan ”Paljon olen mailimata kulkenut, paljon olen kokenut ja nähnyt.” Andreas Alarieston lauletut elämänpolut ja resilienssi Akateeminen väitöskirja, joka tarkastetaan julkisesti Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnan suostumuksella Lapin yliopiston luentosalissa 2 (Yliopistonkatu 8) perjantaina 31.3.2017 kello 12.

Vastaväittäjänä toimii professori Juha Suoranta Tampereen yliopistosta ja kustoksena professori Kaarina Määttä Lapin yliopistosta. Väitöksen jälkeen kahvitarjoilu ravintola Petronellassa.

Tietoja väittelijästä:

FM, KM Marita Kilpimaa (s. 1938) valmistui ylioppilaaksi Porvoon yhteislyseosta 1957. Kansakoulunopettajaksi Kilpimaa valmistui Helsingin opettajakorkeakoulusta 1960 ja englannin kielen tuntiopettajaksi Helsingin kesäyliopistosta 1967. Alkuopetuksen erikoistumisopinnot Kilpimaa suoritti Helsingin opettajakorkeakoulussa 1968 ja kansalaistaidon erikoistumisopinnot Helsingin opettajakorkeakoulussa 1969. Erityisopettajan tutkinnon Kilpimaa suoritti 1972.

Humanististen tieteiden kandidaatiksi Kilpimaa valmistui Joensuun yliopistosta 1983, filosofian maisteriksi Jyväskylän yliopistosta 2003, kasvatustieteiden maisteriksi Lapin yliopistosta 2008 ja filosofian maisteriksi Turun yliopistosta 2013.

Lisätietoja:

Marita Kilpimaa

marita.kilpimaa@pp.inet.fi

Julkaisun tiedot:

Marita Kilpimaa: ”Paljon olen mailimata kulkenut, paljon olen kokenut ja nähnyt. ”Andreas Alarieston lauletut elämänpolut ja resilienssi. Acta Universitatis Lapponiensis 345. Lapin yliopistokustannus. Rovaniemi. 2017. ISBN 978-952-484-961-6, ISSN 0788-7604. Verkkoversio (pdf): Acta electronica Universitatis Lapponiensis 213. ISBN 978-952-484-962-3. ISSN 1769-6310.