Inhimillistä todellisuutta tarkastelevan taideperustaisen tutkimuksen suurimpiin haasteisiin lukeutuvat kertojan ja kuuntelijan välisen suhteen sekä tietäjän ja tiedon välisen suhteen huomioon ottaminen ja jatkuva uudelleentarkastelu. Daria Akimenkon tutkimus sijoittuu tutkimusalaan, joka painottaa identiteettien, kertomusten, kontekstien, paikkojen ja käytänteiden monisyisyyttä ilmiöiden yksinkertaistamisen sijaan. Tutkimus pohjautuu taideperustaisiin ja refleksiivisiin lähestymistapoihin, ja se on toteutettu kuudessa globaalissa paikkaperustaisessa käytänneyhteisössä ja suunnattu tiede- ja taidemaailman toimijoille sekä suurelle yleisölle.
On asioita, jotka ovat luonteenomaisia ihmisen maailmassa olemiselle riippumatta taustastamme ja siitä, olemmeko näistä asioista tietoisia vai emme. Tällaisia asioita ovat esimerkiksi halu samastua ihmisiin ja paikkoihin, joita asutamme, sekä halu kertoa tarinoita elämästämme ja tulla kuulluiksi. Myös luova ilmaisu on olennainen osa ihmiselämää, johon liittyy inhimillinen pyrkimys ymmärtää sen moninaisia tapahtumia ja olosuhteita.
Tämän artikkeliväitöskirjan tavoitteena on ajatella uudelleen taiteellisia prosesseja niitä tuottavien paikkaperustaisten käytänneyhteisöjen kautta sekä yhdessä niiden kanssa keskittyen kaikkien osallistujien—myös tämän tutkimuksen toteuttaneen taiteilija-tutkijan—identiteetteihin. Tutkimuksessa esitetään, että kerrontaan perustuvat taiteelliset käytänteet vaikuttavat yksilön ja yhteisöjen identiteettityöhön tuomalla esiin tarinoiden, identiteettien ja paikkojen välisen ainutlaatuisen suhteen ja vuorovaikutuksen. Tässä tutkimuksessa tämä mahdollistui luomalla eettisiä tiloja dialogille, empatialle ja osallistumiselle kuudessa globaalissa paikkaperustaisessa käytänneyhteisössä: Edinburgh, Yhdistynyt kuningaskunta; Cork, Irlanti; Fowlers Bay ja Port Augusta, Etelä-Australia; Rovaniemi, Suomi; ja Murmansk, Venäjä.
Tutkimus luo teoreettisen yleiskatsauksen inhimillistä todellisuutta tarkastelevan laadullisen tutkimuksen ajankohtaisiin aiheisiin: identiteetti, kertomus, paikka ja tila. Keskustelua tukee ymmärrys taiteen käytänteistä sekä tavoista, joilla ne voivat vaikuttaa edellä mainittuihin aiheisiin ja olla vuorovaikutuksessa niiden kanssa. Tarkastelun kohteena ovat monisyiset kontekstit kuten vaikeassa elämäntilanteessa olevien yksilöiden ja ryhmien identiteettityö sekä liikkuvuuden käytänteiden yhteydessä tapahtuva yksilöiden ja ryhmien identiteettityö. Tutkimuksen loppupuolen luvuissa kuvataan seuraavat kolme pääasiallista tutkimustulosta: 1) viitekehys refleksiiviselle taideperustaiselle tutkimukselle yhteisöjen parissa; 2) teoreettinen näkökulma, joka tarkastelee yksilöiden ja paikkojen kerronnallisia identiteettejä; ja 3) lähestymistapa representaation etiikkaan. Yhdessä nämä muodostavat kattavan työkalukokonaisuuden, jonka avulla voidaan harjoittaa kestävää ja eettistä tutkimusta ja taiteellista toimintaa useiden osallistujien kanssa ensikohtaamisesta tutkimustulosten levittämiseen asti.
Tekijä pohtii esimerkiksi seuraavia kysymyksiä: “Miten olla tutkija, joka työskentelee yhteisöissä ja niiden kanssa tutkien samalla myös omaa toimintaansa? Miten löytää yhteinen maaperä ja yhteinen kieli? Miten ottaa huomioon osallistujien monimuotoiset taustat, kontekstit ja persoonallisuudet? Miten olla samanaikaisesti sekä taiteilija että tutkija? Miten sovittaa sekä tutkijan omat että osallistujien taiteelliset pyrkimykset tutkimuksen yhteyteen?”
Tämä tutkimus on suunnattu erityisesti taiteen ”sosiaalisten” muotojen—yhteisötaide, sosiaalisesti sitoutunut taide, aktivistinen taide (artivism)—opiskelijoille, tutkijoille ja harjoittajille. Tutkimus saattaa kiinnostaa myös kuraattoreita ja taidevälittäjiä, sillä siinä käsitellään yksilöiden ja ryhmien tuottaman kertomusmuotoisen taiteen eettisen representaation kysymyksiä. Tutkimus on potentiaalisesti kiinnostava myös taiteen kentän ulkopuolisten toimijoiden näkökulmista. Esimerkiksi sosiaalityön piirissä se voi tarjota inklusiivisia strategioita, jotka mahdollistavat pääsyn paikkaperustaisten käytänneyhteisöjen ja vaikeissa elämäntilanteissa elävien ihmisten pariin.
Tietoa väitöstilaisuudesta:
Daria Akimenkon väitöskirja tarkastetaan 12.11.2018, klo 12 Esko ja Asko -salissa (sali F1011), Lapin yliopisto, Yliopistonkatu 8, Rovaniemi. Vastaväittäjänä toimii Professori Nithikul Nimkulrat Estonian Academy of Arts -yliopistosta Tallinnasta. Kustoksena toimii Professori Satu Miettinen Lapin yliopistosta.
Tietoa väittelijästä:
Daria Akimenko on Neuvostoliitossa vuonna 1987 syntynyt tutkija, suunnittelija, valokuvaaja ja elokuvantekijä. Hän on suorittanut maisterintutkinnon tilasuunnittelun oppiaineessa Ural State Academy of Architecture and Arts -yliopistossa Ekaterinburgissa, Venäjällä. Tutkijana ja taiteilijana hänen kiinnostuksen kohteitaan ovat paikkaperustaiset ja käytänneyhteisöt, paikattomuus, liikkuvuuden käytänteet sekä näihin liittyvä yksilötasolla ja kollektiivisesti tapahtuva identiteettityö. Verkkosivut: http://cargocollective.com/akimenko
Lisätietoja:
daria@postmodernsquare.com / dasha.akimenko@gmail.com
+358 46 555 07 14 / +39 34 052 63 400
cargocollective.com/akimenko
postmodernsquare.com
Julkaisun tiedot:
Daria Akimenko: Narrative Spaces: On identity work and placeness through arts-based narrative practices. Acta Universitatis Lapponiensis 379. Hansaprint Oy 2018. ISBN 978-952-337-105-7. E-version: Acta Universitatis Lapponiensis 246. ISBN 978-952-337-106-4.