Lektio

Mikä lektio on?

Lektio on väittelijän yleistajuinen, lyhyt esitelmä väitöstutkimuksen taustoista ja kiinnostavimmista asioista. Hyvä lektio on ymmärrettävä myös niille kuulijoille, jotka eivät ole etukäteen tutustuneet väitöstutkimukseen.

Lektiossa ei ole tarkoitus käsitellä sellaisia asioita, joita väitöskirjan tarkastuksessa käydään läpi muutenkin – kuten teoreettiset jäsennykset ja menetelmien yksityiskohdat. Lektiossa ei myöskään kiitetä tutkimuksessa tukeneita tahoja tai henkilöitä, eikä oikaista väitöskirjan painovirheitä. Sen sijaan lektio antaa väittelijälle tilaisuuden sijoittaa itsensä asiantuntijana tutkimusaluetta koskeviin keskusteluihin ja kertoa miten tutkimus kytkeytyy esimerkiksi käytännöllisiin tai yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Omakohtaisuus ja pieni huumori ovat sallittuja keinoja lektiossa.

Tukea esiintymiseen ja lektion laadintaan saat opintojaksolta:

Väitöskirjatutkijan esiintymistaidot TUKO1248

Lektio saa kestää korkeintaan 20 minuuttia. Merkkimääräisenä ohjeena voi pitää 10 000–16 000 merkkiä puhenopeudesta ja lektion pituudesta riippuen. Valmis lektio kannattaa lukea ääneen useamman kerran ennen tilaisuutta ja muokata tekstiä tarvittaessa oman puhenopeuden mukaan.

Väitöstilaisuudessa lektio luetaan useimmiten kokonaisuudessaan suoraan paperista. Muista tällöin huomioida myös yleisösi nostamalla katseesi paperista aika ajoin. Sopivan tilaisuuden tähän tarjoavat esimerkiksi kohdat, joissa siirryt selvästi asiakokonaisuudesta toiseen. Myös yleisön huomioimista on syytä harjoitella etukäteen.

Muodolliset puhuttelut

Väittelijä pitää lektion seisaaltaan. Lektio aloitetaan puhuttelemalla erikseen kustosta, vastaväittäjää ja yleisöä, esimerkiksi näin:
“Arvoisa kustos, kunnioitettu vastaväittäjä, hyvä yleisö”.

Lektion päätteeksi väittelijä lausuu:
”Pyydän Teitä, herra/rouva professori, X tiedekunnan määräämänä vastaväittäjänä esittämään ne muistutukset ja huomautukset, joihin katsotte väitöskirjani antavan aihetta.”

Perinteitä

Kuten lektion latinankielisestä nimestä ehkä voi päätellä, lectio praecursoria on ollut osa väitöstilaisuuksien kaavaa jo kauan ennen Lapin yliopistoa. Osalla tieteenaloista on omia perinteitä lektion sisältöä koskien ja näistä voi olla lisäohjeita tiedekunnan jatko-opintoja koskevassa oppaassa. Perinteistä ja niiden enemmän tai vähemmän onnistuneista omaperäisistä tulkinnoista kannattaa kysellä ohjaajalta ja tiedekunnan kokeneemmilta tutkijoilta.