Suositukset väitöstyön ohjauskäytännöiksi Lapin yliopistossa

Hyvä ohjaussuhde on yksi väitöstutkimuksen onnistumisen edellytyksistä. Lapin yliopistossa väitöstutkimuksen ja jatko-opintojen ohjauksen lähtökohtana on väitöskirjatutkijan aktiivinen rooli akateemisen yhteisön täysivaltaisena jäsenenä. Akateemisen yhteisön näkökulmasta ohjaus on sekä oikeus että velvollisuus yhtä lailla ohjattavaa, ohjattavan tieteenalaa kuin tutkimusyhteisöäkin kohtaan. Ohjaus tukee väitöskirjan tekijää, sitoo tieteelliseen yhteisöön ja ylläpitää tutkimuksen laatua.

Periaatteiden tavoitteena on ohjaussuhde, joka perustuu väitöskirjatutkijan ja ohjaajien säännölliseen, suunnitelmalliseen vuorovaikutukseen ja yhteistyöhön. Suosituksissa kuvataan osapuolten vastuut ja velvollisuudet yleisellä tasolla. Käytännön järjestelyt vaihtelevat tiedekunnittain ja tapauskohtaisesti, sillä eri tieteen- ja tutkimusalat eroavat toimintaympäristöinä. Periaatteita laadittaessa on otettu huomioon ohjattavan, ohjaajan ja tiedekunnan näkökulma, väitöskirjatutkijoiden yksilöllisesti vaihtelevat tilanteet sekä tutkimusprosessin etenemisen vaiheet.


Väitöstyön ohjauksen periaatteet

  1. Tiedekunta nimeää jokaiselle väitöskirjatutkijalle vähintään yhden ohjaajan heti jatko-opinto-oikeuden myöntämisen yhteydessä. Vastuuohjaaja nimetään siitä tiedekunnasta, mihin väitöskirjatutkija tekee tutkintoaan. Lisäksi väitöskirjatutkijalle voidaan nimetä tarvittaessa muita ohjaajia. Ohjaajien tulee olla professorin tehtävään nimitettyjä tai väitelleitä. Muut ohjaajat voivat olla myös yliopiston muista tiedekunnista, tai muusta yliopistosta kotimaasta tai ulkomailta.
  2. Ohjaajat nimetään ja ohjaussuhteet vahvistetaan tiedekunnassa. Viralliset, tiedekunnan vahvistamat ohjaussuhteet ovat julkisia. Tiedekunnan vahvistamalla ohjaajalla on oikeus tulla kuulluksi muita ohjaajia nimettäessä sekä väitöstyön esitarkastajaa ja vastaväittäjää valittaessa.
  3. Väitöskirjatutkijalla on mahdollisuus vaikuttaa ohjaajien valintaan. Väitöskirjatutkija voi itse ehdottaa sopivia ohjaajia ja häntä kuullaan ohjaajan valinnassa.
  4. Ohjaussuhteita voidaan tarvittaessa tarkistaa ja muuttaa tutkimuksen edetessä. Ohjaussuhteita voidaan muuttaa virallisesti väitöskirjatutkijan tai ohjaajan pyynnöstä, mikäli väitöstyön aihe painottuu toisin tai ohjaussuhde ei toimi.
  5. Ristiriitatilanteissa tiedekuntien ja laitosten johdolla on velvollisuus toimia aktiivisesti. Mikäli ohjaajan ja ohjattavan välille on syntynyt voimakas ristiriita, joka ei selviä työnohjauksellisesti, voidaan ohjaussuhde purkaa. Uusi ohjaussuhde vahvistetaan ja aiempi puretaan tiedekunnassa. Työsuojelullisissa konflikteissa toimitaan asiasta annettujen ohjeiden mukaan.
  6. Väitöskirjatutkija on oman tutkimustyönsä keskeinen toimija ja vastuussa työn etenemisestä. Väitöskirjatutkijalla on oikeus pyytää ja saada ohjaajilta kommentointia ja hänellä on vastuu informoida ohjaajia työn etenemisen suhteen. Tutkijalla on oikeus päättää työhönsä liittyvästä tiedottamisesta ja tutkimuksensa esittämisestä.
  7. Ohjaajan velvollisuus on ohjata väitöskirjatutkijaa ja edistää tämän asiantuntijuuden rakentumista. Ohjaaja sitoutuu väitöstyön edistämiseen pitkäjänteisesti sekä sen vaatimaan sisällölliseen neuvontaan. Ohjaajat huolehtivat työn laadun varmistamisesta ja esitarkastuskelpoisuudesta. Ohjaajien on suositeltavaa sopia keskenään vastuiden jaosta. Ohjaus ei aina voi olla, eikä sen edes täydy olla samanmielistä tai yksiäänistä. Ohjaajien on hyvä tunnistaa ristiriitatilanteet ja antaa tila väitöskirjatutkijan itsenäisille ratkaisuille.
  8. Ohjaussuhde on osa tutkimuksen tekemistä myös tutkimusetiikan näkökulmasta. Tutkimuseettiset ohjeistukset tukevat ohjaajan ja ohjattavan hyvien tieteellisten käytäntöjen mukaista toimintaa. Sekä ohjaajan että väitöskirjatutkijan on hyvä perehtyä Tutkimuseettisen neuvottelukunnan laatimiin suosituksiin väitöskirjan ohjaus- ja tarkastusprosessia koskien.