Väitöskirjan työnimi on ”Julkisten sosiaali- ja terveyspalveluiden yksityinen tuotanto ja lainsäätäjän harkintavallan rajat”. Tässä valtiosääntö- ja EU-oikeudellisessa tutkimuksessa tarkastellaan, minkälaisia oikeudellisia rajoja lainsäätäjän harkintavallalle on löydettävissä, jos lainsäätäjän tavoitteena on julkisten sote-palveluiden tuotannon avaaminen yksityiselle tuotannolle sekä markkinamekanismeille. Lainsäätäjän harkintavallalla tai harkintamarginaalilla tarkoitetaan tutkimuksessa sellaista lainsäädäntöratkaisujen avaruutta, jonka puitteisiin asettuvat säädökset on mahdollista säätää tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä, jotka saavat Suomen lainkäyttöalueella aikaan tehokkaan oikeusvaikutuksen ja jotka eivät ole ristiriidassa normihierarkisesti ylemmän asteisen oikeusnormin kanssa, esimerkiksi EU-oikeusnormin kanssa. Tutkimuksessa annetaan vastaus aineellisoikeudelliseen kysymykseen mainitusta lainsäätäjän harkintavallan laajuudesta, mutta tutkimuksen tavoitteena on samalla yhteiskunnallisen ilmiön paikantaminen, määrittely ja kontekstualisointi lainopillista metodia käyttäen. Oikeuden systematisointia käytetään tutkimuksessa siis paljastamaan ja paikantamaan yhteiskuntapoliittista ja oikeudellista ilmiötä, eli lainsäätäjän harkintavallan laajuutta erityisesti sosiaali- ja terveyspalveluiden kontekstissa.

Tilaisuudessa keskusteltiin työn aihepiiristä, tämänhetkisestä vaiheesta ja tuloksista, sekä miten tutkimuksentekoa vielä jatketaan.