Häiritsevä yhteiskuntatutkimus -perjantaiseminaarin tavoitteena on esitellä yhteiskuntatutkimuksen ajankohtaisia aiheita ja tuloksia, keskusteluja ja näkökulmia sekä tarkastella yhteiskuntakriittisesti ajankohtaisia ilmiöitä. Perjantaiseminaari jatkaa keskustelua yhteiskuntatutkimuksen vaikuttavuudesta ja merkityksestä Jarno Valkosen toimittaman teoksen Häiritsevä yhteiskuntatutkimus (Lapland University Press, Rovaniemi, 2018) hengessä.

– Perjantaiseminaari palasi keväällä parin vuoden koronakaranteenin jälkeen ohjelmistoon, ja nyt syksyllä homma jatkuu. Luvassa on jälleen kerran erittäin kiinnostavia alustuksia ja keskusteluja, Valkonen sanoo.

Seminaari järjestetään yliopiston keskeisiä arvoja ja ideaa kunnioittaen. Luentojen teema valikoituu kunkin alustajan mielenkiinnon mukaan, eikä noudata tarkkaa etukäteissuunnitelmaa.

– Yhteistä luennoille on teeman ajankohtaisuus sekä kriittinen ja pähkäilevä ote. Kyse voi olla uuden julkaisun tulosten esittämisestä, vierailevan tutkijan puheenvuorosta, ajankohtaiseen ilmiöön tarttuvasta tutkijapuheenvuorosta tai vaikkapa professorin jäähyväisluennosta.

Luentoja järjestetään noin kerran kuussa. Niiden kesto on maksimissaan kaksi tuntia, mutta muita rakenteellisia ehtoja ei seminaarille aseteta.

– Pyrkimys on, että perjantaiseminaarista muodostuisi keskusteleva, akateeminen yhdessäoppimisen käytäntö. Tilaisuuteen toivotaan laveasti yleisöä. Joka kerralla on tarjolla kahvia, teetä ja pientä naposteltavaa. Tervetuloa kuulkaa ihan kaikki!

Seminaarin henkeen kuuluu sekin, ettei etäosallistuminen ole mahdollista.

Kurssin suorittaminen:

Häiritsevä yhteiskuntatutkimus -perjantaiseminaari on laajuudeltaan 3–5 op:n kurssi. Se suoritetaan luentopassi-käytännön mukaisesti koodilla TUTA0303, Valinnaiset laadullisen tutkimuksen lähestymistavat. Opiskelija voi halutessaan saada kurssista korvauksia myös muihin opintoihin.

Lisätietoja luentopassista ja Häiritsevä yhteiskuntatutkimus -perjantaiseminaarista:

Jarno Valkonen, jarno.valkonen(at)ulapland.fi

Ohjelma

Perjantai 23.9.2022, klo 13–15, LS10: Mökin kanssa ajattelu -kirjan julkaisutilaisuus

Suomi on tilastollisesti tarkasteltuna mökkeilyn suurmaa. Keskeisenä osana mökin viehätystä on pidetty sitä, että mökillä voi kohdata luonnon ja elää luonnonläheistä elämää. Teos kääntää tämän asetelman toisinpäin ja kysyy, miltä normaaliasuminen näyttää, kun sitä katsotaan mökiltä käsin - millaista luontoyhteyttä tavanomainen asuminen tarjoaa ja miten sitä voisi muuttaa.

Teos kutsuu ainutkertaiselle tutkimusmatkalle kirjoittajan omalle mökille ja sitä kautta tavanomaiseen asumiseen. Se osoittaa, että mökki on paljon muutakin kuin vain paikka asua. Mökki on tietämisen paikka. Se opettaa asujaansa luonnon kanssa yhdessä elämisen mahdollisuuksista. Kirja auttaa hahmottamaan suuntia tulevaisuuden kestävälle yhteiskunnalle. Samalla se kokoaa humanistisen ja yhteiskuntatieteellisen ympäristötutkimuksen keskusteluja ihmisen ja muun luonnon ekososiaalisesta yhteiselosta.

Puheenvuorossaan professori Jarno Valkonen avaa Mökin kanssa ajattelu -teoksen (Vastapaino, 2022) tutkimuksellista taustaa, tutkimusprosessia sekä teoksen sisältöä.

Perjantai 28.10.2022, klo 13–15, LS6: Sananhelinää? Lapsen etu ja oikeudet eron jälkeisessä vainossa ja väkivallassa

Lapsen etu ja heidän oikeuksien toteutuminen nähdään tärkeänä ja itsestään selvänä asiana suomalaisessa yhteiskunnassa. Pohjoismainen palvelujärjestelmämme näyttäytyy ideaalina lapsen oikeuksien edistämisessä ja lapsen edun toteuttaminen on eri aloilla työskentelevien lapsia ja perheitä kohtaavien ammattilaisten ensisijainen tehtävä ja eettinen velvoite.

Todellisuudessa ammattilaiset voivat kuitenkin joskus kohdata sosiaalisesti ja kulttuurisesti niin haastavia ja monisyisiä tilanteita, että nämä tavoitteet ja velvoitteet eivät täyty. Vanhempien eron jälkeisen vainon myötä muodostuvissa asiakastilanteissa lapsen etu ja oikeudet voivat jäädä paitsi vanhempien oikeuksien varjoon, myös kokonaan tunnistamatta. Toisaalta lasten tieto ja toimijuus voidaan kokea häiritsevänä, jos se rikkoo aikuisten luomaa kokonaiskuvaa perheen tilanteesta.

Puheenvuorossaan Anna Nikupeteri ja Birgitta Vinkka tarkastelevat lapsiin ja perheeseen kohdistettuja institutionalisoituneita odotuksia, jotka tulevat syvästi haastetuiksi tilanteissa, joissa toinen vanhempi vainoaa toista. Puheenvuoro pohjautuu Suomen Akatemian rahoittamaan ja päättymäisillä olevaan hankkeeseen ”Lasten tietävä toimijuus yksityisissä, moniammatillisissa ja yhteiskunnallisissa prosesseissa – Tapauksena vanhempien eron jälkeinen vaino” (2017–2022).


Perjantai 25.11.2022, klo 13–14, LS6: Planetaarisia näkökulmia kansainvälisiin suhteisiin

Kansainvälinen huomio kiinnittyy yhä voimakkaammin suurvaltakamppailuihin, vaikka aikamme suurimpia kysymyksiä, kuten ilmaston kuumenemista, ei voida ratkaista ilman monenkeskistä globaalia yhteistyötä ja maapallon rajallisuutta kunnioittavaa politiikkaa. On selvää, että politiikan, hallinnon ja talouden ajattelu maailmasta kaipaa kiireesti uudistamista, sitä, että kykenemme näkemään paremmin, että ihmisen maailman tulevaisuus on entistä tiiviimmin kytköksissä planetaarisiin asioihin. Ja sama koskee tiedettä ja tutkimusta. Myös kansainvälisten suhteiden oppiaineelta vaaditaan uudistumista: valtiokeskeisten valtakamppailujen tarkastelun asemesta oppiaineen on rakennettava uutta käsitteistöä ja tutkimusotetta, joka ei enää sysää luonnon toimijoita politiikan tutkimuksen piirin ulkopuolelle.

Puheenvuorossaan Arktisen keskuksen yliopistotutkija Sanna Kopra esittelee planeettakeskisen kansainvälisten suhteiden tutkimusagendaa sekä uutta hankettaan ”A Planetary Approach to Global Arctic Politics”.

Torstai 8.12.2022, klo 13–15, LS10: Talous, kuri & politiikka: mitä opimme talouskurin vuosikymmenestä Suomessa?

Talouskuri nousi hallitsevaksi talouspoliittiseksi opiksi länsimaissa 2010-luvulla. Talouskurin vuosikymmentä edelsi vuonna 2007 Yhdysvaltojen rahoitusmarkkinoilta alkunsa saanut finanssikriisi, jolloin valtiot tukivat pankkisektoria estääkseen finanssijärjestelmän romahtamisen, ja finanssikriisiä seurannut taloustaantuma. Talouskriisin seurauksena syntyi julkisen velan ongelma. Poliittisessa retoriikassa tämä kuitenkin kääntyi nopeasti vastuuttomasti tuhlailevien ja rakenteellisten ongelmien kanssa kamppailevien valtioiden velkaantumisen ongelmaksi. 2010-luvulla valtiot sovelsivatkin talouskurioppia pyrkiessään vähentämään julkista velkaa ja aikaansaamaan talouskasvua julkiseen sektoriin kohdistettujen leikkausten avulla. Vaikka kansainvälisissä keskusteluissa talouskuria oli kritisoitu toimimattomaksi talouspoliittiseksi opiksi, sosiaalisesti epäoikeudenmukaiseksi ja inhimillistä kärsimystä aiheuttavaksi, myös Suomessa päätettiin lähteä talouskurin tielle.

Alustuksessaan sosiologian apulaisprofessori Janne Autto tarkastelee talouskurin politiikkaa 2010-luvun Suomessa kysyen: mikä mahdollisti talouskurin hegemonisen aseman ja millaista vastarintaa talouskuri kohtasi Suomessa; millaisia seurauksia talouskurilla oli ekologiselle jälleenrakentamiselle, sukupuolten väliselle tasa-arvolle ja kansalaisten hyvinvoinnille; ja miltä näyttää talouskurin tulevaisuus 2020-luvulla. Alustus perustuu Autton toimittamaan kirjaan, joka tarkastelee talouskurin vuosikymmentä Suomessa.