Tutkimuksen mukaan eron jälkeen vainoteot kohdistuvat ensisijassa lasten äiteihin, mutta vainotekojen uhriuttavaa vaikutusta tulee tarkastella myös lasten kannalta. Lapsilla on oikeus tulla tunnistetuiksi itsenäisinä toimijoina ja apua tarvitsevina väkivallan uhreina sosiaali- ja terveyspalveluissa sekä oikeudellisissa prosesseissa.

– Vaino tuottaa lasten ja äitien elämään ja arkeen jopa terrorismiin vertautuvan tilanteen: uhka on läsnä koko ajan, uhrit nostavat hälytystasoa ja uhrit eivät tiedä milloin seuraava isku tapahtuu tai millainen se on, Laitinen sanoo.

Tutkimuksen mukaan vaino esiintyy lasten arjessa eri muodoissa. Emotionaalinen väkivalta sisältää pelon ja turvattomuuden ilmapiirin, joka on seurausta vakoilusta, seurailuista sekä sanallisista ja fyysisistä uhkauksista. Naamioidut vainoteot merkitsevät pahan pukemista hyvän kaapuun. Tähän sisältyvät rakkauden, hoivan ja kaipuun performanssit sekä lasten hoivatarpeen laiminlyönti. Vaino tarkoittaa myös lasten riistoa. Tällöin lasten uhriutuminen on seurausta siitä, että heitä käytetään vainon työvälineinä, välittäjinä, äidin kontrolloijina ja objekteina.

– Fyysinen väkivalta, väkivaltaiset teot ja kuoleman uhka ovat läsnä vainon prosesseissa, joissa tapahtuu sosiaalista eristämistä, lasten väkivalloin mukaan ottamista, lasten kautta äidille kostamista sekä lasten pahoinpitelyä, Nikupeteri ja Laitinen listaavat.

Tutkimuksen mukaan vaino vaikuttaa merkittävällä tavalla lasten turvallisuuden kokemukseen. Turvallisuuden kokemisessa voidaan havaita kolme limittäistä ulottuvuutta. Murentuva turvallisuus merkitsee vainon prosessissa sitä, että lapsi rakentaa kuvaa perheen tilanteesta erilaisista episodeista. Menetetty turvallisuus merkitsee rationaalista tietoa vainosta ja sen äärimmäisistä seurauksista; vakavista väkivallan teoista ja kuoleman uhasta. Uudelleenrakentuva turvallisuus vaatii lapselta aktiivista toimijuutta.

– Tutkimustulokset korostavat sitä, että ammattilaisten niin sosiaali- ja terveyspalveluissa kuin oikeudellisissa prosesseissakin tulee kohdentaa entistä enemmän huomiota lasten ristiriitaiseen ja monimutkaiseen rooliin ja asemaan vanhempien eron jälkeisessä vainossa, Nikupeteri sanoo.

Lisäksi tutkimustulokset korostavat lapsen turvallisten lähisuhteiden huomioimista vainoon kohdistuvissa interventioissa. Lapselle rakkaat ihmiset, lasten arjen ympäristöjen, kuten päiväkotien ja koulujen ammattilaiset sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen ammattilaiset ovat merkittävässä roolissa lasten turvallisuuden tuottamisessa ja vahvistamisessa.

– Vainon tunnistaminen ja kohtaaminen lasten arjessa vaatii erityistä tietoa ja asiantuntemusta, joten asia on myös koulutuksellinen kysymys. Mikäli vainoa yritetään tarkastella ”tavallisen” lähisuhdeväkivallan kehyksessä, monet asiat jäävät näkemättä ja kuulematta, Laitinen sanoo.

Tutkimus on toteutettu Lapin yliopiston tutkijoiden ja Ensi-ja turvakotien liiton väkivaltatyön ammattilaisten tiiviissä vuoropuhelussa. Ryhmään ovat osallistuneet Lapin yliopistosta väitöskirjatutkijat Anna Nikupeteri ja Harriet Tervonen sekä Ensi- ja turvakotien liitosta Jaana Kinnunen, Merja Korhonen, Jaana Sohkanen, Pia Marttala ja Sirkku Mehtola, Pirjo Ervasti, Riitta Hannus, Tuija Korhonen ja Riitta Pohjoisvirta. Tutkimuksen tieteellisenä johtajana on toiminut professori Merja Laitinen Lapin yliopistosta.

Ensi- ja turvakotien liiton Varjo – projektin sivut

Faktat:
• Vaino kriminalisoitiin vuoden 2014 alussa.
• Eron jälkeinen vaino on sen kokijoille merkittävä hyvinvoinnin uhka ja samalla se haastaa monia ammattiryhmiä tunnistamisen, kohtaamisen ja ratkaisemisen osalta.
• Lasten kokemuksia eron jälkeisessä vainossa ei ole aiemmin tutkittu Suomessa eikä kansainvälisesti.
• Lapin yliopisto ja Ensi-ja turvakotien liitto ovat tehneet tutkimusyhteistyötä vuodesta 2008.
• Yhteistyön alustana ovat toimineet Oulun ensi- ja turvakodissa sekä Mikkelin Viola – väkivallasta vapaaksi ry:ssä toteutetut Miina ja Varjo -projektit.
• Tutkimuksen aineistonkeruuta on rahoittanut myös Alli Paasikiven säätiö, myöntämällä apurahan ”Näkymättömät lapset – Lasten ja nuorten selviytymisen tukeminen vainon varjostamassa arjessa” (2012–2014) -hankkeelle.

Tutkimuksen ensimmäiset tulokset on julkaistu:

Nikupeteri, Anna & Laitinen, Merja (2015) Children’s Everyday Lives Shadowed by Stalking: Postseparation Stalking Narratives of Finnish Children and Women
Violence and Victims, Volume 30, Number 5, 2015 http://dx.doi.org/10.1891/0886-6708.VV-D-14-00048

Nikupeteri, Anna & Tervonen Harriet &Laitinen Merja (2015) Eroded, Lost or Reconstructed? Security in Finnish Children’s Experiences of Post-Separation Stalking. Child Abuse Review Vol. 24: 285–296 (2015) The Special Edition on Children’s Safeguarding and Domestic Abuse. Published online in Wiley Online Library (wileyonlinelibrary.com) DOI: 10.1002/car.2411

Nikupeteri, Anna & Laitinen, Merja (2015) Finnish women’s and children’s experiences of post-separation stalking: Forms of stalking, impacts and implications for practice. Symposium 10 Utilizing research based knowledge on prevention of stalking. European Conference on Domestic Violence, 6.-9.9.2015, Belfast, UK.

Merja Laitinen & Anna Nikupeteri (2015) Spaces of Narration: How Children and Young People Experience Post-Separation Stalking. The Nordic network on children exposed to violence. 7.-8.5.2015, Stockholm, Sweden.

Nikupeteri, Anna & Laitinen, Merja (2014) Producing Knowledge about Post-Separation Stalking from Children's Point of View – Children As Social Actors? XVIII ISA World Congress of Sociology Session: Children and Violence in Close Relationships. July 13-19.7.2014. Yokohama, Japan.

Lisätietoja:
Anna Nikupeteri, yliopisto-opettaja
Lapin yliopisto
Matkapuhelin +358 40 484 4179
etunimi.sukunimi@ulapland.fi

Merja Laitinen, professori, sosiaalityö
Lapin yliopisto
Matkapuhelin +358 40 509 2153
etunimi.sukunimi@ulapland.fi

LaY/Viestintä/OT