Ensimmäisen vuoden sosiologian opiskelijat istuvat Tammelan kadulla baarin terassilla luennon jälkeen oluella. Eskola kävelee kohti kotiaan ja tunnistaa opiskelijat luennolta ja pysähtyy tuumaten, jospa minäkin ja jää keskustelemaan siitä, mitä on opiskella sosiologiaa. Keskustelut Eskolan kanssa olivat jännittäviä, sillä koskaan ei tiennyt, millaisiin sfääreihin hän seurueensa kuljettaa.

Vuonna 1999 kansainvälisesti johtava sosiologi Zygmunt Bauman nimitettiin Lapin yliopiston kunniatohtoriksi. Vuonna 2004 hänen oli tarkoitus tulla luennoimaan yliopistolla silloin järjestettäviin valtakunnallisin Sosiologipäiviin ja samalla vastaanottamaan kunniatohtoriarvo. Etelä-Englannin lentokentät sulkeneet lumisateet, tai ”julma kohtalo” kuten Bauman itse asian ilmaisi, kuitenkin estivät ”toisen” saapumisen Lappiin. Yhden päivän varoajalla Antti Eskola otti Sosiologipäivien pääpuhujan tehtävän vastuun ja korvasi Baumanin.

Tällaisia kertomuksia Tampereen yliopiston sosiaalipsykologian professorista Antti Eskolasta (s.20.8.1934-k.6.9.2018) kerrotaan ja tällaisena olemme Antin oppineet tuntemaan. Hän oli Lapin yliopiston kunniatohtori ja dosentti. Viimeisen kerran hän vieraili Lapin yliopistossa vuoden 2014 Sosiologipäivillä saadessaan Westermarck-seuran kunniajäsenyyden. Eskola on eittämättä merkittävin suomalainen yhteiskuntatieteilijä. Hän oli sitä niin oppikirjojen kautta, jota monisukupolvisesti ja monissa oppiasteissa luettiin, että yhteiskunta-ajattelun kehittäjänä ja yhteiskunnallisena vaikuttajana. Eskola ei ujostellut tutkimuksissaan tarttua teemoihin, jotka muille saattoivat olla arveluttavia. Antin tutkimuksen muun muassa isänmaallisuudesta suhteessa pasifismiin tai uskonnollisuudesta olivat aikanaan radikaaleja ja ovat edelleen.

Antti Eskola oli harvinainen tiedemies siinä, että hän tuki heikommassa asemassa olevia akatemiassa. Monet pääsivät lisäksemme tästä tuesta osallisiksi. Antti kirjoitti kirjeensä kauniilla käsialalla ja ilmaisi viestinsä hienon kohteliaasti ja huolitellulla suomen kielellä. Sanojen lisäksi tuki saattoi konkretisoitua vaikkapa apurahana.

Lapin yliopisto oli Antti Eskolalle paikka, johon hän mielellään tuli. Vaikka yliopisto oli pieni, Eskola näki sen etuna, koska näin Lapin yliopisto saattoi vaalia akateemista vapautta ja rohkeutta. Hänen mukaansa isot yliopistot menettävät rohkeutensa ja sitä myötä vapautensa ruvetessaan kilpailuun kansainvälisten vastaavien kanssa. Eskolan mielestä Lapin yliopistolla on mahdollisuus tehdä itsestään huippu siinä missä on eli pohjoisena yhteiskuntatieteitä ja taiteita yhdistävänä yliopistona, jollaista Suomessa ei ole.

Merja Kinnunen, Kirsti Lempiäinen, Jukka Mäkelä & Jarno Valkonen