SÁRA-tutkimushankkeen tuoreiden tulosten mukaan saamelaisalueen ulkopuolella asuvat saamelaiset saavat vain harvoin palveluja omilla kielillään ja he joutuvat itse taistelemaan, jotta saisivat edes lakisääteisiä palveluita. Rovaniemellä asuvalla Rauna Rahko-Ravanttilla on kokemuksia saamenkielisten varhaiskasvatus- ja perusopetuspalveluiden vaatimisesta kaupunkiympäristössä.

— Tyttäreni pääsi saamenkieliseen päivähoitoon, josta olen kiitollinen. Kaupunki kuitenkin siirsi päiväkodin syrjäisempään paikkaan, eikä palvelun käyttö enää ollut kaikille mahdollista käytännön syistä. Nyt, kun tyttäreni on koulussa, hän saa saamen kielen opetusta kaksi viikkotuntia ainakin tänä vuonna. Vaikka olen tyytyväinen, että saamenkielisiä palveluita on nyt tarjolla, on se vaatinut ja vaatii yhä meiltä vanhemmilta paljon ponnisteluja, jotta palvelut säilyvät ja ovat hyvätasoisia. Tuntuu, että asiat eivät etene, jos ei itse ole aktiivinen ja se tietenkin tuntuu välillä raskaalta, kun elämässä on muitakin asioita, joista pitäisi huolehtia.

Pohjoissaamen kielen tilanne on kuitenkin vähän parempi kuin koltan- ja inarinsaamen kielten. Nyt yksikään kunta saamelaisalueen ulkopuolella ei järjestä koltan- tai inarinsaamenkielistä varhaiskasvatusta. Muutamissa kouluissa koltan- ja inarinsaamen opetusta voi saada etäopetuksella.

SÁRA-tutkimushankkeen projektipäällikkö, Lydia Heikkilä, on huolissaan tilanteesta, sillä nykyään jo 65% saamelaisista ja yli 70% saamelaislapsista asuu saamelaisalueen ulkopuolella.

— Kaupungeissa saamelaiskulttuuri on monesti pääväestölle tuntematonta ja se liitetään usein pelkästään Lappiin ja poronhoitoon. Pääväestön voi olla vaikea ymmärtää, millaisia merkityksiä äidinkielellä ja sen käytöllä sekä säilyttämisellä on vähemmistölle. Kieli on kulttuurin sydän, Heikkilä sanoo.

Tämän vuoksi monet saamelaiset haluavat aikuisena oppia äidinkieltään, jota eivät ole voineet koulussa oppia.

Ei vain kieli

— Saamen kielen opetuksen lisäksi myös sosiaali- ja terveyspalvelut ovat tärkeitä sekä ihmisten hyvinvoinnille ja eläville saamen kielille, sanoo tutkija Elsa Laiti-Hedemäki, itsekin kaupungissa asuva saamelainen.

Vaikka suurin osa saamelaisista on kaksikielisiä, on monia palveluita, joissa suomen kieli ei riitä. Esimerkiksi neuvolassa pitäisi pystyä tukemaan monikielisiä ja –kulttuurisia saamelaisvanhempia. Neuvoloissa tarvitaan työkaluja lapsen kielitaidon seurantaan niin, ettei tule vääriä tai puutteellisia diagnooseja. Myös ensihoidossa on vaarallista, jos yhteinen kieli puuttuu eivätkä potilas ja lääkäri tai hoitaja ymmärrä toisiaan. Erityisen vaikea tilanne on saamenkielisillä vanhuksilla ja muistisairailla, jotka voivat unohtaa vieraana kielenä oppimansa suomen kielen. Mielenterveyspalveluissa taas on suuri merkitys sillä, ymmärtääkö terapeutti asiakkaan kulttuurista taustaa, varsinkin kun käsitellään vaikeita asioita.

Nyt, kun valtayhteiskunnan palvelut eivät varsinkaan saamelaisalueen ulkopuolella vastaa saamelaisten tarpeisiin, joutuvat monet saamelaiset jäämään kotiin voidakseen kasvattaa lapsensa saamen kielellä tai hoitaa saamenkielistä omaistaan.

— Saamelaisten täytyy joskus valita työelämän ja oman kielensä ja kulttuurinsa siirtämisen välillä. Se ei ole helppo valinta, sanoo Heikkilä.

SÁRA on Lapin yliopiston vuosina 2015-2018 toteuttama, Euroopan sosiaalirahaston rahoittama tutkimushanke, jossa selvitetään saamelaisalueen ulkopuolella asuvien saamelaisten hyvinvointia ja palvelutarpeita.

SÁRA-hankkeen loppuseminaari Hyvä elämä kaupungissa – saamelaisten hyvinvointi ja palvelut saamelaisalueen ulkopuolella järjestetään Helsingissä 13.9.2018. Sitä voi seurata streamina.

Lisätietoja www.saradutkan.fi


Lisätietoja:

Lydia Heikkilä, projektipäällikkö
lydia.heikkila@ulapland.fi
puh. 040 4844 080

Elsa Laiti-Hedemäki, tutkija
elsa.laiti-hedemaki@ulapland.fi
puh. 040 4844 162

Rauna Rahko-Ravantti,
rauna.rahko-ravantti@ulapland.fi
puh. 040 7533 406