Tiedot ilmenevät Lapin yliopiston professori, dosentti Merja Laitisen ja YTT Auli Ojurin tekemästä selvityksestä, jossa haastateltiin 22:ta Ensi- ja turvakotien liiton jäsenyhdistysten turvakodeista apua hakenutta henkilöä ja 30 työntekijää. Keskeisimmäksi auttavaksi asiaksi haastateltavat nostivat sen, että turvakodissa työntekijät ovat läsnä koko ajan.

Fyysisen turvallisuuden tunteen lisäksi haastateltavat arvostivat sitä, että turvakodin työntekijät auttoivat käytännön asioiden järjestelyissä, kuten oikeudellisissa asioissa, rikosilmoituksen tekemisissä, lähestymiskieltojen hakemisessa tai tarvittaessa arvioeron vireillepanossa. Myös lasten saama apu ja muilta saman kokeneilta saatu vertaistuki koettiin hyvin tärkeäksi.

Avun ulkopuolelle jää kuitenkin moni: Tietämättömyys väkivallan vaarallisuudesta, virheelliset käsitykset turvakodista ja ympäristön asenteet vaikuttavat siihen, että väkivaltaan ei haeta apua tai turvakotiin lähtemistä lykätään. Turvakotiin hakeutumista estää myös leimautumisen pelko, minkä vuoksi avun tarvitsijat yrittävät sinnitellä omin voimin mahdollisimman kauan.

Monille viimeisen sysäyksen lähteä turvakotiin antaa lapset, heihin kohdistuva väkivalta tai sen uhka sekä huoli heidän selviytymisestään.

Auttamisjärjestelmän ulkopuolelle jää satoja tuhansia uhreja vuosittain. Poliisin tilastojen mukaan puolison tekemän väkivallan kohteeksi joutuu noin 6 000 henkilöä vuodessa. Selvityksen mukaan joka kolmas suomalainen nainen on kokenut lähisuhteessa fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa. Ensi- ja turvakotien liiton jäsenyhdistysten 12 turvakodista hakee vuosittain apua keskimäärin 1 000 aikuista ja 1 100 lasta.

Turvakoti työnä -selvitys löytyy kokonaisuudessaan verkosta.


Lisätietoja:

Merja Laitinen
Sosiaalityön professori, dosentti
Lapin yliopisto
p. 040 509 2153
merja.laitinen(at)ulapland.fi


LaY/Viestintä/PS