Koikkalaisen mukaan Suomessa ei ole toteutettu vaikutusvallan väärinkäytön tai vaikutusvallan kauppaamisen kieltävää lainsäädäntöä. Toisaalta sidonnaisuuksien periaatteelliset ongelmat tunnetaan Suomessa melko hyvin.

– Yksi niistä on ilman muuta se, että jos sidonnaisuudet sanelevat päätösten suunnan, jäävät asiantuntemusta edustavat näkökulmat väistämättä paitsioon, Koikkalainen kirjoittaa.

Poliittiset reviirijaot tarkoittavat Koikkalaisen mukaan puolueen tai muun poliittisen ryhmän oikeutta käyttää valtaa omalla tontillaan ilman, että se loukkaa muiden tunnustettua oikeutta päättää vastaavista asioista omilla tonteillaan. Reviirijaot eivät sinänsä kuitenkaan estä asiantuntijatiedon käyttöä, vaikka niillä onkin taipumus politisoida tietoa.

– Asiantuntijan sanomaa tärkeämmäksi voi muodostua hänen tai hänen taustayhteisönsä todellinen tai oletettu poliittinen kanta, johon vedoten tieto voidaan tarvittaessa ohittaa. Poliittisiin reviirijakoihin perustuva päätöksenteko tarkoittaa usein myös päätöksentekijän laajaa ja vapaata harkintavaltaa, jossa asiantuntijoiksi valitaan jo ennalta myötämieliseksi tiettyjä tahoja, Koikkalainen kirjoittaa.

Koikkalaisen mukaan kaikki päätöksenteko ei voi tapahtua reviiriperusteisesti, vaan monet suuret ja periaatteellisesti hankalat kysymykset edellyttävät ylätason konsensusta. Tällöin ongelmia voi aiheutua siitä, että ylätasolla saavutetusta konsensuksesta tulee liian tärkeä, jopa loukkaamaton. Lisäksi ongelmia voi aiheutua siitä, jos asiantuntijat saavat toimeksiannot vahvasti linjattuina, jolloin tilaa vaihtoehtojen kartoittamiselle ei välttämättä jää kovin paljon.

– Pahimmassa tapauksessa tutkimuksesta saatetaan hakea vain ylimääräistä auktoriteettia jo tehdyille päätöksille. Etenkin vahvasti liikkeenjohdollisissa malleissa tutkimus voidaan mieltää osaksi konsernin johdon alaista valmistelevaa ja toteuttavaa koneistoa, Koikkalainen kirjoittaa.

Koikkalaisen blogi

LaY/Viestintä/OT