Tieteen viesti maapallon tilasta on muuttunut entistä huolestuttavammaksi. Globaaleja ongelmia, kuten ilmastonmuutosta tai lajikatoa, on vaikea ratkaista paikallisesti. Muutokset ovat suuria, ja erityisistä pohjoisilla alueilla muutosten nopeus on ennenkokematonta.

Sen lisäksi, että tiede auttaa ymmärtämään maapallon tilaa, tieteessä on myös muutosvoimaa. Tieteen avulla on mahdollista tarkastella kestävyyteen liittyviä monisyisiä ongelmia eri näkökulmista.

– Globaalien ongelmien keskellä on tärkeää muistaa, että tiede ja taide tarjoavat meille työkaluja transformatiiviseen eli uudistavaan oppimiseen. Sillä tarkoitetaan oppimista, joka muuttaa käsitystämme ihmisenä olemisesta ja suhteestamme maailmaan, kertoo Lapin yliopiston kestävyys- ja luontokasvatuksen professori Ilkka Ratinen.

Muutoksen avaimet ovat siis meidän käsissämme. Kurssilla luonto, erityisesti metsä, toimii ympäristönä, joka tutustuttaa Lapin yliopiston kestävää kehitystä edistäviin tieteellisiin ja taiteellisiin näkökulmiin. Sisällöt painottuvat yhteiskuntatieteelliseen ympäristötutkimukseen ja ympäristötaiteeseen, mutta kurssilla ääneen pääsevät asiantuntijat kaikista yliopiston neljästä tiedekunnasta, Arktisesta keskuksesta sekä Matkailualan tutkimus- ja koulutusinstituutista.

Pohjoisen näkökulmia kestävyyteen on ns. MOOC (Massive Open Online Courses)-kurssi eli kaikille maksuton ja avoin verkkokurssi. Kurssi on suunniteltu erityisesti eri alojen yliopisto-opiskelijoille. Lisäksi sitä voi hyödyntää lukio-opinnoissa esimerkiksi biologian ja maantieteen tai kuvataiteen täydentävänä materiaalina.

Viisi tiedettä ja taidetta yhdistävää teemaa

Ensimmäisessä moduulissa kestävyys- ja luontokasvatuksen professori Ilkka Ratinen sekä saamen kielen ja kulttuurin yliopistonlehtori Erika Sarivaara syventyvät kestävyysmuutososaamiseen. Pohjoista metsäkysymystä pohditaan saamen kielen ja kulttuurin näkökulmasta: ikiaikainen luontoyhteys ja luonnonvarojen kestävä kulutus näkyvät vahvasti kulttuuriperinnössä. Metsät ovat tärkeitä sekä suomalaisessa että saamelaisessa kulttuurissa, ja niiden kestävä hyödyntäminen edellyttää kestävyystaitoja, joiden avulla voimme yhteensovittaa ekologiset, kulttuurilliset, taloudelliset ja sosiaaliset kestävyystavoitteet.

Toisessa moduulissa sosiologian tutkijatohtori Veera Kinnunen ja vastuullisen arktisen matkailun professori Outi Rantala keskustelevat monilajisuudesta. Elämme antroposeenin aikaa - eli aikaa, jolloin ihmisen toiminnalla nähdään olevan suuria planetaarisia vaikutuksia. Ajatus monilajisuudesta haastaa tutkimuksen ihmiskeskeisyyden, kun ihmiset ajatellaan yhdeksi lajiksi muiden joukossa. Monilajinen näkökulma vaikuttaa sekä tutkimuskohteiden valintaan että tutkimuksen tekemisen tapoihin, ja se voi tuoda uusia näkökulmia esimerkiksi kestävyysmuutoksesta ja vihreästä siirtymästä käytäviin keskusteluihin.

Kolmannessa moduulissa Arktisen keskuksen tutkimusprofessori Monica Tennberg, Arktisen keskuksen yliopistotutkija Jukka Jokimäki ja matkailututkimuksen yliopistonlehtori Minni Haanpää keskittyvät kaupunkiluontoon ja siihen, millainen merkitys kaupunkien erilaisilla luontoalueilla on ekologiselle ja sosiaaliselle kestävyydelle. Tutkijat jalkautuvat Rovaniemen Arktiseen puistoon, maakunnallisesti arvokkaalle lintukohteelle Harjulammelle sekä Korkalovaaran kaupunginosan lähimetsään – pohtien esimerkiksi kaupunkiluontoa, urbaaneita ekosysteemeitä, kaupunkisuunnittelua sekä lähiöiden ja matkailun yhtymäkohtia.

Neljännessä moduulissa oikeustieteen yliopistonlehtori Tomi Tuominen avaa kestävyyslainsäädännön merkitystä. Oikeus ymmärretään usein välineeksi, jolla poliittiset päätökset toteutetaan. Oikeuden yhteiskunnallinen rooli on kuitenkin moniulotteisempi: oikeus ohjaa myös poliittisen prosessin toimintaa. Lisäksi oikeuteen sisältyy arvoja ja periaatteita, jotka vaikuttavat yhteiskuntaan tiedostamattomasti ja yllättävästi. Jotta erinäisten kestävyystavoitteiden saavuttaminen on mahdollista, tarvitaan ymmärrystä oikeuden roolista osana yhteiskunnallisia muutosprosesseja.

Viidennen moduulin teemana on luontokulttuuri, metsä ja taide, ja siitä kertovat tarkemmin kuvataidekasvatuksen tutkijoista apulaisprofessori Maria Huhmarniemi, yliopistonlehtori Elina Härkönen ja yliopistonlehtori Antti Stöckell. Tutkijat avaavat sitä, miten kokemus maiseman kauneudesta rakentuu aina kulttuurisesti ja miten taidekasvatuksella voidaan tukea kulttuurista kestävyyttä. Nykytaide antaa taiteilijalle mahdollisuuden esimerkiksi metsäkeskusteluihin ja poliittiseen keskusteluun osallistumiseen, yhteisöllisyyden luomiseen ja vuoropuhelun edesauttamiseen. Lisäksi pohditaan, millaisena innostajana leikki voi toimia sekä taidekasvatustoiminnassa että osana uusien palveluiden kehittämistä.

Pohjoisen näkökulmia kestävyyteen
Northern perspectives on sustainability