Kuvassa Eeva Rossi istuu metsässä puron varrella.
Kuva: Marko Junttila.

Väitös: Gerontologisen sosiaalityön kokonaisuus rakentuu moninaisista käytännöistä

3.8.2021

YTL Eeva Rossi perehtyy väitöstutkimuksessaan gerontologiseen sosiaalityöhön, sen käytäntöihin ja niiden tutkimiseen. Iäkkäiden palveluista on keskusteltu paljon julkisuudessa, mutta gerontologinen sosiaalityö on jäänyt keskustelun ulkopuolelle. Rossin tutkimus tekee näkyväksi ja ymmärrettäväksi gerontologisen sosiaalityön moninaisia arjen käytäntöjä ja antaa alan asiantuntijoille välineitä oman työnsä sanoittamiseen.

Gerontologinen sosiaalityö on iäkkäille suunnattua, ja sen avulla vahvistetaan toimintakykyä, hyvinvointia edistäviä olosuhteita sekä yhteisöjen toimivuutta. Toiminta on hyvin moniulotteista – olipa näkökulmana sitten iäkkäiden tai sosiaalityöntekijöiden arki.

Gerontologisen sosiaalityön päätehtäväksi ajatellaan usein palvelujen ja taloudellisen tuen järjestäminen iäkkäille. Tuentarve on kuitenkin laajempi, ja se liittyy myös muihin vaikeisiin elämäntilanteisiin, niiden ratkaisemiseen sekä esimerkiksi elämän peruskysymyksistä keskustelemiseen.

Rossin tutkijasosiaalityöntekijän kaksoisrooli mahdollistaa sen, että ilmiötä voidaan – kokemuksellisen tiedon avulla – tarkastella läheltä ja sisältä, erilaisia tietoja yhdistellen. Hänen tutkimuksensa havainnollistaa, miten käytännöissä toimivan sosiaalityöntekijän on mahdollista tutkia omaa työtään ja miten aiheesta voi tuottaa uutta tietoa.

Gerontologinen sosiaalityö on suhteinen käytäntökokonaisuus

Rossi esittelee suhteisuuden käsitteen, jolla hän kuvaa gerontologisen sosiaalityön käytännöistä ja osatekijöistä koostuvaa kokonaisuutta. Käsite avaa myös sitä, miten gerontologinen sosiaalityö kytkeytyy muihin iäkkään ihmisen sosiaalisen elämän käytäntöihin.

– Iäkkäiden moninaiset tuentarpeet vaativat yksilöllistä ja huolellista tilanteen arviointia. Joskus suostuttelua ja neuvottelua, mutta ennen kaikkea liittämisen ja tuen käytäntöjä. Gerontologinen sosiaalityö on usein aikaa vaativaa ja pitkäjänteistä työskentelyä, painottaa Rossi.

Gerontologisen sosiaalityön suhteinen käytäntökokonaisuus rakentuu monesta tekijästä: arvioinnista, neuvottelusta ja suostuttelusta, liittämisen ja tuen käytännöistä sekä osatekijöistä. Käytännöissä on kyse kokonaiskuvan luomisesta iäkkään tilanteesta, neuvottelemisesta avun ja tuen tarpeista sekä tarpeisiin vastaamisesta.

Osatekijöinä ovat tarkoitukset, kompetenssit ja materiaaliset tekijät. Tarkoitukset ovat sosiaalityön yhteisesti jaettuja ja määriteltyjä päämääriä sekä itseymmärrystä, kuten erityisesti autonomia ja osallisuus. Tarkoitukseen liittyy myös ajatus sosiaalityöstä auttamisena, jolloin kyse on iäkkäiden avun ja tuen tarpeisiin vastaamisesta ja nimenomaan arjen hyvinvoinnin tuottamisesta. Ikääntymisen elämänkulullisuus näyttäytyy menneen, nykyisen ja tulevan elämäntilanteen ja -tarinan sekä identiteetin pohtimisena.

Kompetenssit ovat gerontologisen sosiaalityön käytännön arjessa vaadittuja moninaisia tietoja, taitoja ja ymmärrystä. Ne liittyvät esimerkiksi ikääntymiseen, sosiaalityöhön, palvelujärjestelmään, henkilökohtaisiin arvoihin ja arvostukseen sekä etiikkaan. Viimeinen osatekijä, materiaalit, koostuvat esineistä, toimivista ja toimimattomista kehoista sekä tilasta ja ajasta. Esimerkiksi ajan riittävyys tai riittämättömyys vaikuttaa keskeisesti siihen, millainen auttaminen on mahdollista.


Tietoa väitöstilaisuudesta

YTL Eeva Rossin akateeminen väitöskirja Osista muodostuva kokonaisuus - Kuvaus gerontologisesta sosiaalityöstä, sen käytännöistä ja niiden tutkimisesta tarkastetaan Lapin yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa perjantaina 13.8.2021 klo 12 luentosalissa LS2 (Lapin yliopiston päärakennus, Yliopistonkatu 8).

Vastaväittäjänä toimii professori Sari Rissanen Itä-Suomen yliopistosta ja kustoksena toimii professori Merja Laitinen Lapin yliopistosta.

Väitöstä voi seurata osoitteessa: https://blogi.eoppimispalvelut.fi/stream/

Tilaisuuden jälkeen on kahvitarjoilu ravintola Fellissä.


Väittelijän yhteystiedot

Eeva Rossi
eeva.rossi(at)ulapland.fi
040 659 8065


Tietoa väittelijästä

Eeva Rossi kirjoitti ylioppilaaksi Jyväskylän Lyseon lukiosta vuonna 1986. Hän valmistui Lapin yliopistosta yhteiskuntatieteiden maisteriksi vuonna 1994 ja yhteiskuntatieteiden lisensiaatiksi sekä erityissosiaalityöntekijäksi sosiaalityön ammatillisesta erikoistumiskoulutuksesta vuonna 2014.

Rossilla on kymmenien vuosien työhistoria gerontologisen sosiaalityön parissa, johon kuuluu sekä käytännön sosiaalityötä että tutkimus- ja kehittämistoimintaa. Lapin yliopistossa hän on työskennellyt yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa yliopisto-opettajana sosiaalityön oppiaineessa. Vuonna 2021 Rossi on toiminut tutkijana Lapin yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa ”Gerontologinen sosiaalityö erityisen tuen tarpeisiin vastaamassa” (GERIT) sekä ”Linkki lappilaiseen hyvinvointiin” -hankkeissa.


Tietoa julkaisusta

Eeva Rossi: Osatekijöistä muodostuva kokonaisuus -Kuvaus gerontologisesta sosiaalityöstä, sen käytännöistä ja niiden tutkimisesta. Acta electronica Universitatis Lapponiensis 310. ISBN 978-952-337-264-1, ISSN 1796-6310. Lapin yliopisto, Rovaniemi 2021.

Julkaisun pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-337-264-1