Kuvassa Sanna Hast hymyilee auringonlaskun valaisemana, taustalla jäinen suo.
Kuva: Hastin kotiarkisto.

Väitös: Kohti aidompaa luonnonvarakonfliktien yhteensovittamista

17.11.2021

YTM Sanna Hastin sosiologian alan väitöstutkimus esittelee uuden tavan ajatella luonnonvarojen käyttöä sekä käyttöön ja konflikteihin liittyviä yhteensovittamisen prosesseja. Yhteensovittamisen nykykäytännöt eivät tunnista luonnonvarakäytäntöjen ristiriitaisuutta, mikä usein ajaa konfliktien osapuolet puolustamaan tiukemmin omaa luonnonvaraansa. Hast esittelee ajatuksen luonnonvaraistumisesta, joka avaa yhteensovittamiselle uusia mahdollisuuksia.

Lappi on ollut vuosikymmenten ajan erilaisten luonnonvara- ja ympäristökonfliktien leimaama alue. Aina ajankohtaisia aiheita ovat metsien ja vesistöjen monikäytön haasteet sekä kaivostoiminnan, tuulivoiman tuotannon, poronhoidon, matkailun ja eri käyttömuotojen yhteensovittaminen.

Yhteensovittamisella pyritään estämään konflikteja. Tavoitteena on, että kun paikalliset näkökulmat huomioidaan jo suunnitteluvaiheessa, se vähentää ristiriitoja sekä lisää ympäristöhankkeiden ja -tavoitteiden paikallista hyväksyttävyyttä. Yhteensovittamisen vakiintuneissa käytännöissä, kuten YVA-menettelyssä ja kaavoituksessa, ristiriidat kuitenkin usein jatkuvat tai jopa lisääntyvät.

– Todellisuus kertoo, että osallistavat ja vuorovaikutteiset suunnittelumenetelmät eivät toimi toivotulla tavalla. Ongelma on, että nykyisellään yhteensovittamisessa lähdetään liikkeelle ”luonnonvarat edellä”, kertoo Hast.

Tällä hän tarkoittaa, että esimerkiksi malmion tai tuulienergian ajatellaan olevan ikään kuin sellaisenaan ”valmiina” luonnossa odottamassa. Ajattelutapa kätkee taakseen monet luontoon kiinnittyvät tiedon ja teknologian käytännöt sekä kaventaa toimijoiden suhdetta omaan luonnonympäristöönsä. Se vaikuttaa myös vahvasti siihen, millaista tietoa julkiseen keskusteluun tuodaan oman näkökulman tukemiseksi. Hast tarkastelee muun muassa Kolarin Hannukaisen pitkään jatkunutta kaivoskiistaa ja siinä esimerkillisesti ilmeneviä luonnonvaraistumisen ja yhteensovittamisen haasteita. Muiden tapaustutkimusten myötä hän perehtyy erityisesti tuulienergian, maisemien ja porolaidunten luonnonvaraistumiseen.

Hast osoittaa tapaustutkimusten avulla, kuinka luonnonvarat eivät ole ennen yhteensovittamista olemassa sellaisenaan, neutraaleina ja pysyvinä. Sen sijaan luonnosta määrittyy tietynlaisia luonnonvaroja prosessissa, johon myös yhteensovittaminen yhtenä osana kuuluu. Tämän prosessin Hast nimeää luonnonvaraistumisen tapahtumaksi, ja sen avulla voi kuvata luonto- ja luonnonvarasuhteita myös laajemmin. Samalla se on Hastin tutkimuksen keskeinen teoreettinen väite.

Luonnonvaraistuminen lähtökohtana yhteensovittamiselle

Luonnonvaraistumista on helppo ymmärtää esimerkin avulla. Poronhoidossa vaaran laki tai rinteet tulevat esiin porojen laitumena ja kulkureittinä. Tuulivoimayhtiötä vaaran lakialue kiinnostaa, sillä sen yllä puhaltavan tuulen voi valjastaa voimaloiden avulla energiaksi. Vaara voi olla osin tai kokonaan metsätalousmaata, ja se voi myös kuulua luontomatkailussa hyödynnettävään maisemaan. Vaara saa siis monia merkityksiä sen mukaan, millaisia ovat ne merkitykset ja käytännöt, joita siihen liitetään.

– Kokonaisuus hahmottuu erilaisten luontokäytäntöjen, tietokäytäntöjen, yhteensovittamisen vakiintuneiden käytäntöjen ja oikeuttamisen käytäntöjen myötä. Eli luonto määritellään korostuneesti tietynlaisina luonnonvaroina aina sosiaalisten käytäntöjen kautta.

Jos otamme yhteensovittamisen lähtökohdaksi luonnonvaraistumisen, hyväksymme alueen monenkirjavat luontoon liittyvät käytännöt. Sen jälkeen on selvitettävä, ovatko ehdotetut uudet, luontoa hyödyntävät käytännöt ja olemassa olevat käytännöt yhteensovitettavissa.

– Eli voivatko ne toteutua samalla alueella yhtä aikaa ja millaisia seurauksia yhtäaikaisuudella käytännöille on, painottaa Hast.

Aidomman yhteensovittamisen edellytyksenä on ymmärtää, että prosessi lähtee paikallisesti tarkentuvista luontokäytännöistä, näiden ymmärtämisestä ja yhteensovittamisesta. Lisäksi on hyväksyttävä, että yhteensovittamisen seurauksena paikallinen luonto ja siihen kiinnittyvät käytännöt muuttuvat ja luonto määrittyy aina uudelleen. Eikä yhteensovittaminen toisinaan ole edes mahdollista.


Tietoa väitöstilaisuudesta

YTM Sanna Hastin akateeminen väitöskirja Yhteensovittamattomat luonnonvarat? Tutkimus Lapin luonnonvaraistumisesta tarkastetaan Lapin yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnan suostumuksella perjantaina 26. päivänä marraskuuta 2021 klo 12 luentosalissa 3. Vastaväittäjänä toimii professori Ari A. Lehtinen Itä-Suomen yliopistosta ja kustoksena professori Jarno Valkonen Lapin yliopistosta.

Väitöstä voi seurata etänä osoitteessa: https://blogi.eoppimispalvelut.fi/ulapland2/

Tilaisuuden jälkeen on kahvitarjoilu ravintola Fellissä.

Tietoa väittelijästä

YTM Sanna Hast kirjoitti ylioppilaaksi Lyseonpuiston lukiosta Rovaniemellä 2001 ja valmistui maisteriksi Jyväskylän yliopistosta 2008. Hast on työskennellyt tutkijana vuodesta 2010 alkaen Lapin yliopistolla ja Metsäntutkimuslaitoksella. Lisäksi hän on toiminut Paliskuntain yhdistyksellä maankäytön suunnittelun porotalousneuvojana (2014–2015) ja erityisasiantuntijana (2018–2019).

Lisätietoja

Sanna Hast
sanna.hast(at)ulapland.fi
050 3424 274

Tietoa julkaisusta

Sanna Hast: Yhteensovittamattomat luonnonvarat? Tutkimus Lapin luonnonvaraistumisesta. Acta electronica Universitatis Lapponiensis 323, ISBN 978-952-337-285-6, ISSN 1796-6310. Lapin yliopisto, Rovaniemi 2021.

Sähköisen väitöskirjan pysyvä osoite: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-337-285-6